Kansainvälistä vertaistuen ja -toiminnan juhlapäivää vietetään 17.10. Päivän tarkoituksena on tuoda esille vertaistukijoiden tekemää tärkeää vapaaehtoistyötä ja tukea hyvinvoinnin edistämisessä.

Surevan kohtaaminen -toiminnassa on mukana suuri joukko koulutuksen saaneita kokemusasiantuntijoita, jotka ovat taustajärjestöjensä (Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry, Käpy lapsikuolema-perheet ry, Nuoret Lesket ry ja Surunauha ry) vapaaehtoisia. Monet heistä ovat myös mukana taustajärjestöjensä vertaistukitoiminnassa. Tänään vertaistuen päivänä haluamme kiittää heitä vapaaehtoistyöstä ja arvokkaista kokemuspuheenvuoroista.

Kysyimme muutamilta Surujärjestöjen kokemusasiantuntijoilta, mitä vertaistuki heille merkitsee ja millaisia erityisiä kokemuksia tai muistoja vertaistuesta on jäänyt mieleen.

Vertaisten kanssa on luontevaa ja turvallista olla

Kun menin lasteni kanssa ensimmäisen kerran vertaistukiryhmän tapaamiseen, kuului eteiseen naurua ja iloa. Luulin tulleeni väärään paikkaan, sillä ajattelin ryhmässä olevan ainoastaan itkeviä ja surevia ihmisiä. Jälkeen päin olen ymmärtänyt, kuinka toivoa antava kokemus oli naurun ja ilon kuuleminen. Vertaisten kanssa on luontevaa ja turvallista olla. Surun tunteita saa vieläkin tulla ja mennä eikä ajan kulumista tarvitse perustella. Vanhempana on ollut myös tärkeää kokea ja nähdä, miten arvokasta ja merkityksellistä lapselle on saada vertaistukea toisista menetyksen kokeneista lapsista.

– Pia, Nuoret Lesket ry

Vertainen on sisko tai veli, jolle voi aina soittaa

Vertaistuki on kuin pelastusrengas, joka auttaa “hukkuvan” pinnalle eli kiinni uuteen elämään. Vertaistuki on koti, jossa sinut hyväksytään sellaisena kuin olet. Saat näyttää aidot tunteesi eikä niitä väheksytä tai vertailla. Vertaiselle ei koskaan sanota, että vieläkö suret. Vertaiset ymmärtävät, että jokaisen suru on yksilönsä kaltainen. Vertainen on sisko tai veli, jolle voi aina soittaa.

-Tuula, Huoma ry

Vertaistapaamiset ovat tehneet arkeen paluusta helpompaa

Mieheni kuoleman aikoihin Kuopioon oli juuri perustettu Nuorten Leskien vertaistukiryhmä, jonka toimintaan menin välittömästi mukaan. Ryhmässä sai itkeä, puhua tai olla vain hiljaa. Myös nauru ja musta huumori kuuluivat leskien tapaamisiin. En muista koskaan nauraneeni niin paljon, kuin Yhtäkkiä yksin -kurssiviikon aikana.

Myöhemmin vertaistapaamiset ovat tuoneet iloa ja tehneet normaaliin arkeen paluusta helpompaa. Löysin ryhmästä myös ystävän, jonka kanssa tapaamme edelleen viikoittain. Ystäväni ansiosta aloitin myös seuratanssiharrastuksen. Tanssi on mainio ”hoitokeino” läheisen menetystä seuraavaan ”ihon ikävään”, kun toista ei voi enää samoin koskettaa.

-Marja, Nuoret Lesket ry

Ketään ei jätetä tunteiden kanssa yksin

Kun ohjaan Surunauhan vertaistukiryhmiä tai osallistun niihin itse, hämmästyn joka kerta. Toisilleen tuntemattomat ihmiset ovat jo vartissa samalla aaltopituudella. Moni tajuaakin vasta vertaistukiryhmässä, ettei ole tunteidensa kanssa yksin vaan muutkin tuntevat samoin. Siinä ollaan niin auki ja rehellisiä. Sitä tunnelmaa ja ymmärrystä, mikä ryhmissä vallitsee, ei voi verrata mihinkään muuhun tilanteeseen.

-Saara, Surunauha ry

Saan puhua menetyksestäni oikeilla sanoilla

Vertaistuessa minulle on merkityksellistä, ettei vertaisten kanssa mikään tunne, kokemus tai ajatus ole väärä. Saan puhua menetyksestäni oikeilla sanoilla ja vertaisten kanssa surulle voi joskus myös nauraa. Voi sanoittaa niitä asioita, joita on kätkenyt sisälleen.

Yksi minulle merkityksellisistä muistoista on kynttiläilta. Kuljimme kynttilöiden kanssa seurakuntatalolle, jossa kuulimme puheita ja musiikkia. Kun pianonsoittajan sormet koskettivat ensimmäisen kerran koskettimia, alkoivat kyyneleeni virrata vuolaasti. Diakonin sanattoman lohdutuksen myötä ymmärsin, että itku purkautui tuntiessani oloni turvalliseksi. Siellä vertaisten kanssa minun ei enää tarvinnut olla reipas.

-Jennina, Surunauha ry

Vertaistuki on antanut uskoa tulevaan ja uusia ystäviä

Vertaistuki on antanut uskoa siihen, että menetyksen jälkeen voi elää merkityksellistä elämää. Vertaiset myös ymmärtävät ja muistavat silloin, kun vuosien jälkeen kaikki muut unohtavat. Vertaistuki on antanut uskoa elämään sekä uusia ystäviä.

Yksi kirkkaimpia muistoja, lapsen kuoleman jälkeen, on ensimmäinen Käpyn vertaistukitapaaminen. Kerroin ryhmässä omasta lapsestani ja kuuntelin vertaisten tarinoita. Minulle oli merkityksellistä kuulla muiden nauravan ja keskustelevan kahvikuppien äärellä. Saman kokeneiden nauru ja arkipäiväiset asiat, jotka eivät sillä hetkellä kiinnostaneet tippaakaan, antoivat uskoa tulevaan. Ehkä joskus itsekin tekisin niin.

-Minna, Käpy ry

Vertaistuki – tuki vailla vertaa

Vertaistukea ei korvaa mikään muu tukimuoto, vaikka niilläkin on toki oma merkityksensä surevalle. Yhdessä kipuilemme samanlaisten tuntemusten kanssa. Ymmärrämme toisiamme sanattomasti, sillä liikumme samoissa mielenmaisemissa.

Vertaisen kanssa on usein helpompi myös iloita. Vertainen ei ajattele, että nauraessani en enää sure. Kohtalotoveri tavoittaa parhaiten, mitä toinen samantapaista kokenut voi tuntea. Hän ymmärtää myös, että vielä vuosienkin jälkeen kannan rakkaani menetyksen surua ja haluan puhua siitä. Hänen seurassaan ei tarvitse piilottaa suruun liittyviä syvimpiäkään ajatuksia.

-Arja, Käpy ry