Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Surunauha ry:n jäsenlehdessä 1/2023
Ajatus työhön paluusta läheisen menetyksen jälkeen voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Miten jatkaa tavallista arkea, kun mikään ei enää ole ennallaan? Läheisen menetyksen jälkeen kokonaisvaltainen tuki onkin tarpeen. Surun kanssa ei tarvitse jäädä yksin, sillä tietoa ja tukea on läheisensä menettäneelle tarjolla. Surunauha ry:n kokemusasiantuntija Tuija Udd-Manninen kertoo, miten työhön paluu hänen kohdallaan sujui.
– Mieheni itsemurhan tapahtuessa olin niin shokissa, etten osannut tehdä muuta kuin ilmoittaa lähiesimiehelleni, etten tule aamuvuoroon. Olen kiitollinen, että hän oli niin rohkea, että tuli luokseni heti ja huolehti minut kotiin. Hän palasi heti aamulla käymään minun ja lasteni luona. Olen monesti miettinyt, miten olisin tuosta tilanteesta ja hetkestä selvinnyt ilman hänen tuloaan. Työterveys eikä kotikunnan kriisiapu reagoinut tapahtuneeseen millään tavalla, vaikka työskentelin kunnan alaisuudessa. Emme lasten kanssa saaneet kriisiapua muualtakaan, joten läheisten ihmisten tuki oli elintärkeää.
Valitettavasti tilanteesta ja paikkakunnasta riippuen surevan mahdollisuudet saada ammatti- tai kriisiapua vaihtelee. Monille sureville tuki omalta sosiaaliselta verkostolta onkin avainasemassa suruun sopeutumisessa. Työyhteisön jäsenet voivat olla olennainen osa sosiaalista verkostoa ja siksi heidän osoittama välittäminen ja tuki on monelle surevalle tärkeää.
Lue lisää: Kriisissä olevan auttaminen
Työkaverit tuuraavat haastavimmissa tilanteissa
– Palasin töihin kuukauden sairasloman jälkeen ja jännitin töihin paluuta. Työskentelen varhaiskasvatuksessa ja lasten kanssa työskentely vei ajatuksia pois menetyksestä. Asumme pienellä paikkakunnalla ja hoitolasten vanhempien kohtaaminen ahdisti, koska tiesin kaikkien tietävän tapahtuneesta. Mieheni kuolemasta liikkui myös paljon huhuja, vaikka itsemurha olikin. Työkaverini onneksi ymmärsivät tämän ja mahdollisuuksien mukaan ottivat lapset vastaan ja kotiuttivat heidät puolestani, jotta vältyin vanhempien kohtaamiselta.
Surevan työhön paluussa erilaiset joustot ja töiden uudelleen järjestelyt voivat toimia helpotuksena paluussa arkeen. Myös työyhteisön tuki ja valmius ottaa vastaan sureva helpottavat työhön paluuta useassa tilanteessa.
– Työyhteisöni ja varsinkin oman tiimini tuki oli tärkeää. He ottivat minut vastaan normaalisti jutellen töihin liittyvistä asioista. Pitkäaikaisimmat ja läheisimmät työkaverit kysyivät vointiani ja jaksamistani useammin kuin he, joiden kanssa olin ollut lyhyemmän aikaa töissä. Minusta oli ihanaa, että töissä pystyin puhumaan niin omasta elämästäni kuin toisaalta taas arkisista työasioista ja kuuntelemaan muiden ihmisten murheita.
Konkreettisia keinoja keventää työtaakkaa
Surevan työhön paluuta ja työtaakkaa voi helpottaa työajan vähentäminen, joustavat työajat sekä työtehtävien uudelleenjärjestely. Etätyömahdollisuus voi myös olla yksi tukimuoto niillä aloilla, joilla töitä on mahdollisuus tehdä etänä. Oman esihenkilön kanssa on hyvä jutella, millaisia järjestelyjä omassa työssä on mahdollista tehdä.
– Ennen töihin paluuta mietin, jaksanko sekä töissä että kotona lasten kanssa. Ajatus siitä, että arki ja rutiinit lasten elämässä jatkuvat oli minulle kuitenkin tärkeä. Lasten kesäloman alkaessa tein rohkean päätöksen jäädä työttömäksi kesän ajaksi. Ylempi esimieheni ymmärsi tilanteeni todella hyvin ja minulla oli varma työpaikka syksyllä odottamassa. Näin minun ei tarvinnut lasteni kesäloman aikana miettiä, miten he pärjäävät kotona työpäivieni ajan. Syksyllä töiden jatkuessa työsuhteeni vakinaistettiin.
Tukea jaksamiseen voi tarvita vuosienkin jälkeen
Läheisen kuoleman jälkeen sairausloman tarve on yksilöllistä. Toiset kokevat työhön paluun kuntouttavana, kun taas toiselle pitkä sairausloma ennen töihin paluuta on välttämätöntä. Yhtä suoraviivaivasta toimintatapaa ei ole, vaan tilanteissa toimintaan tapaus- ja yksilökohtaisesti. Koska sairausloma vaatii lääkärin diagnoosin, eikä läheisen äkillisestä menetyksestä johtuvaa työkyvyttömyydelle ole omaa diagnoosiaan, voi sairausloman saaminen olla haastavaa. Usein tällaisissa tilanteissa surevan diagnoosiksi kirjataan virheellisesti masennus.
– Vuosi mieheni kuolemasta väsymykseni kroonistui. Töissä käyminen ja arjen pyörittäminen kotona kävi raskaaksi, vaikka sain töissä joustoa. Työskentelin vuoropäiväkodissa eikä minun tarvinnut tehdä myöhäisiä iltavuoroja tai viikonloppuja ellen itse niitä toivonut. Otin yhteyttä työterveyteen saadakseni apua jaksamiseen. Siellä oltiin selkeästi yllättyneitä tilanteestani. Jäin pitkälle sairaslomalle, jonka jälkeen jäin opintovapaalle ja siirryin opiskelemaan varhaiskasvatusopettajaksi. Päätös lähteä opiskelemaan pitkään miettimääni ammattia, on ollut kaiken surun ja ikävän keskellä paras päätös.
Niin työpaikalla kuin työterveydessä pitäisi ymmärtää seurata surevan vointia automaattisesti. Jos niin ei ole, vaaditaan surevalta aloitteellisuutta ottaa puheeksi tilanteensa. Surevan vointi saattaa ajan kuluessa vaihdella ja jaksamisesta olisi hyvä jutella työterveyskäynneillä ja kehityskeskusteluissa, myös kun menetyksestä on kulunut pidempi aika.
Empaattiset kohtaamiset säilyvät mielessä aina
– Työyhteisöni suhtautuminen minun ja lasteni menetykseen oli todella lämmintä ja empaattista. Opiskelen itse ammattia, jossa tulen toimimaan esimiehenä ja tiimin vetäjänä. Tiedän omasta kokemuksestani, millaista on elää ison elämänmuutoksen keskellä ja haluan itse toimia yhtä empaattisesta ja ymmärtäväisesti tulevassa työssäni. Olen ajatellut, että kaikessa kauheudessaan menetykseni on kuitenkin vahvuus, jonka avulla selviän niin töissä kuin elämässäkin pitkälle.
– En tiedä olenko osannut kiittää työyhteisöäni tarpeeksi, mutta toivon heidän tietävän, miten tärkeitä he ovat minulle
Lue lisää: Sureva työyhteisössä
