Alkuperäinen artikkeli on julkaistu KÄPY-lehden numerossa 2/2022.
Ensimmäinen Euroopan laajuinen monitieteinen surukonferenssi, European Grief Conference, järjestettiin Tanskassa Kööpenhaminassa 21.–23.9.2022. Konferenssipäivät olivat täynnä surutietoutta sekä verkostoitumista alan ihmisten kanssa. Kuulumusia konferenssista kirjoittivat Käpy Lapsikuolemaperheet ry:n puheenjohtaja Krista Nuutinen ja järjestön viestintävastaava Maiju Hirvonen, jotka olivat paikan päällä konferenssissa Tanskassa.
Konferenssin ohjelma rakentui neljän teeman tai ”surupyramidin” tason mukaisesti. Perustasona on surun yhteiskunnallinen ulottuvuus. Tähän liittyvissä esityksissä keskusteltiin siitä, miten yhteiskunnan yleistä surutietoutta ja -tietoisuutta voisi lisätä niin, että surevien kohtaaminen ja heidän saamansa tuki paranisi. Konferenssin avauspuheenvuorossa tutkija Allan Kœster johdatteli surevien surukokemukseen siitä, miten suru vaikuttaa niin olemassa olemiseen (eksistentiaalisena kysymyksenä) kuin sosiaalisiin suhteisiin. Sureva voi kokea menettäneensä koko maailmansa sellaisena kuin sen tunsi ja kokee etäisyyttä omaan elinympäristöönsä.
Kuva: Unsplash, Filipp Romanovski
Seuraavalla tasolla käsiteltiin yleistä tietoa ja apua, jota kaikki surevat tarvitsevat omalta lähiympäristöltään. Läheisen menettäneet surevat suurimman osan ajasta perheen, ystävien tai työkavereidensa läheisyydessä, joten lähiyhteisön merkitys on keskeinen surevan tukemisessa. Monissa tutkimus- ja kokemuspuheenvuoroissa korostui se, että läheisensä menettäneillä on tarve puhua surustaan, mutta mahdollisuuksia tai turvallisia tilanteita siihen ei ole riittävästi.
Kolmas taso käsitteli sureville järjestettävää organisoitua tukea, kuten Surujärjestöjenkin alaan kuuluvaa vertaistukea. Konferenssissa todettiin, että surevat voivat jäädä eristyksiin ja ilman tarvitsemaansa tukea. Tämän vuoksi matalan kynnyksen vertais- ja ammattilaistukea tarvitaan. Bereavement Network Europe (Euroopan Suruverkosto), joka oli yksi konferenssin pääjärjestäjistä, pyrkiikin edistämään laadukkaan tuen saantia ja myötätuntoista kulttuuria surevia kohtaan Euroopan laajuisesti.
Neljäs ja viimeinen taso taas käsitteli erityistä tukea, esimerkiksi terapiaa, jota vain pienempi osa surevista tarvitsee. Tällä tasolla keskityttiin erityisesti surun ”pitkittymiseen” eli varsinaiseen surun diagnoosiin (PGD, prolonged grief disorder), joka Suomessakin on tulossa terveydenhuollon käyttöön. Tutkimusten mukaan (Paul Boelen, Anneke Vedder) yksinäisyyden kokemukset ja sosiaalinen eristäytyminen ovat riskitekijöitä surun kehittymiselle vaikeampaan suuntaan, kuten masennukseksi tai ahdistuneisuudeksi.
Surujärjestöjen kirjoa
Oli kiinnostavaa saada tietoa siitä, miten tukea sureville järjestetään muualla Euroopassa. Muiden konferenssiosallistujien kanssa keskustellessa tuli todennettua Suomen järjestökentän vahvuus: monessa maassa ei ole samanlaista järjestötason tukea niin monelle kohderyhmälle. Osassa maista surevien tuki on täysin terveydenhuollon varassa, kun taas joissakin maissa, esimerkiksi järjestäjämaa Tanskassa, Iso-Britanniassa sekä Irlannissa, on vahvoja surevien tukemiseen keskittyviä järjestöjä, mutta ei välttämättä järjestöä varta vasten lapsen menettäneille.
Lapsikuolemaperheiden järjestöjä on Suomen lisäksi ainakin muualla Pohjoismaissa: Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa. Näiden maiden järjestöjen edustajia kohtasimme jo etukäteen sovitussa tapaamisessa. Käpy ry:llä on näistä järjestöistä suurin vapaaehtoisjoukko, ja Käpyn tarjoama tuki myös nojaa kaikista vahvimmin vertaistukeen siinä missä monella järjestöllä on palkkalistoillaan useita terapiakoulutuksen saaneita työntekijöitä. Vertaistuen merkittävyys tuli konferenssissakin moneen kertaan esiin, tutkimusten mukaan vertaistukea tai muuta lisätukea kaipaa suuri joukko surevista, varsinaista terapiaa taas hieman harvempi.
Suruvapaa Suomeen – ja koko Eurooppaan?
Erityisellä mielenkiinnolla seurasimme esityksiä ja keskusteluja liittyen suruvapaaseen. Tanskassa on vuonna 2021 otettu käyttöön kuuden kuukauden ansiosidonnainen suruvapaa lapsen menettäneille vanhemmille. Lyhyempiä suruvapaita on käytössä myös Ranskassa ja Iso-Britanniassa, mutta monessa maassa vasta tehdään töitä lapsen menettäneiden aseman parantamiseksi. Käpy ry ajaa Suomeen Tanskan mallin suruvapaata, ja toivomme, että Suomen seuraava hallitus ottaisi suruvapaan hallitusohjelmaansa.
Eräässä konferenssiesityksessä keskusteltiin myös siitä, tulisiko suruvapaata ajaa EU:n kautta kaikkiin jäsenvaltioihin. Tämä on mielenkiintoinen ajatus, ja ainakin toivomme, että verkostoitumisesta on hyötyä ja eri maiden suruvapaata ajavat tahot saavat tukea toisiltaan ja tietoa hankkeidensa tueksi. Konferenssissa esiteltiin monia tutkimuksia muun muassa siitä, miten surevien tukeminen ajoissa lopulta säästää yhteiskunnan kustannuksia esimerkiksi mahdollisten työttömyys- ja sairauslomakorvausten säästymisen kautta. Tällaiset tutkimukset ovat suureksi hyödyksi, kun yritämme vakuuttaa päättäjiä suruvapaan tärkeydestä.
Suruvapaasta voi lukea lisää osoitteessa www.kapy.fi/suruvapaa
Teksti: Maiju Hirvonen ja Krista Nuutinen
