Alkoholiin kuolee noin 1700 suomalaista vuosittain. Huumekuolleisuus on Suomessa EU:n korkeinta tasoa. Päihteet ovat myös mukana monissa tapaturmissa kuolemaan vaikuttavana tekijänä. Jokainen kuolema on aina muutakin kuin tilasto. Menehtynyt on monta ihmistä: jonkun lapsi, sukulainen, ystävä, naapuri, ehkä puoliso, sisarus, isä, äiti tai isovanhempi.
Läheisen päihdekuolemasta voi olla vaikea kertoa. Moni omainen kokee häpeää, syyllisyyttä, epäonnistumisen tunteita, helpotustakin. “Päihdekuolema on yhteiskunnassamme vaientava tabu, josta on vaikeaa puhua avoimesti ilman, että menetyskokemus ja koko menetetty elämä mitätöidään”, Sininauhaliiton ikääntyneiden päihdetyön kehittäjä Katariina Hänninen sanoo.
Saman toteaa sivuston teossa mukana ollut, tarinansa jakanut muusikko Sana eli Sanna Rönnberg. “Ystäväni kuoltua monet vaikenivat kuolemaan johtaneista syistä. Päihdekuolemat ovat mielestäni vaiettu aihe häpeän takia. Mietitään liikaa, mitä toiset tästä ajattelee ja leimataanko minutkin jotenkin läheisen päihdekuoleman takia.”
Helsinkiläinen Marko Luukkanen päätti olla avoin alusta lähtien. “Meidän valintamme oli kertoa julkisesti Santerin kuolemasta. Mitenkään helpolta se ei tuntunut, mutta oikealta tavalta toimia. Kotimme olohuone täyttyi kukista ihmisten halutessa tervehtiä ja ilmaista osanottonsa. Tämä johtui varmasti pitkälti siitä, että olimme avautuneet asiasta jo aiemmin, jolloin läheiset ja ystävät tiesivät poikamme huumeriippuvuudesta.”
Vaiettumenetys.fi -sivustolla voi jakaa oma menetyskokemuksensa ilman pelkoa leimautumisesta tai kokemusta mitätöivästä vastaanotosta. Sivulle voi sytyttää äärettömän määrän tähtiä symboloimaan päihteisiin kuollutta läheistä, kirjoittaa viestin, jakaa kuvan ja läheiseen liittyvän muiston. Vaiettumenetys.fi avautuu pyhäinpäivänä 3.11.2018.
Sivuston ovat toteuttaneet yhteistyössä Sininauhaliitto, A-klinikkasäätiö, A-Kiltojen Liitto ry, Tukikohta ry, Surevan kohtaaminen -hanke, Kran rf sekä Helsingin Seurakuntayhtymä ja Vantaan seurakunnat.
”Työkaverit eivät oikein uskaltaneet kysyä mitään, tuntui oudolta. Juttelin aina kun mahdollista jonkun kanssa, joka kesti kuunnella, vaikka luulen ettei moni halunnut kuulla koko asiasta mitään. Onneksi oli kuitenkin pari työkaveria, jotka jaksoivat vaan kuunnella. Siinä tilanteessa kenenkään ei olisi tarvinnut sanoa mitään, vain antaa minun puhua.”
”Pohdin usein mielessäni tapahtumia ennen ja jälkeen äidin kuoleman. Helpotuksen tuntemus on yksi vaikeimmista asioista myöntää. Olen myöntänyt sen itselleni, mutta miten ikinä pystyn sanomaan ääneen olevani helpottunut oman äitini kuolemasta? Kaipaan äitiäni päivittäin.”
Lisätietoja:
Katariina Hänninen, kehittäjä, ikääntyneiden päihdetyö, Sininauhaliitto
katariina.hanninen@sininauha.fi / 050 3100 669
Tätä kanavaa kaipasin 8 vuotta sitten kun poikamme kuoli! Kävin läpi psykan tuen ja psykoterapian, elämäni jatkuu sairaseläkkeellä ollen. Viime viikolla eräs ystäväni sanoi että voisiko minusta olla vertaistueksi toisille saman kokeneille koska hänen mielestään minulla olisi annettava toisille ja samalla saattaisin saada jotain myös itselleni.
Hei Sari, ikävä kuulla menetyksestäsi. Huomasitko, että Vaiettu menetys -sivulla kerrotaan myös vertaistuesta: https://www.vaiettumenetys.fi/apua-ja-tukea/ ? Siellä on mainittu joitakin tahoja, jotka järjestävät vertaistukea erityisesti päihteisiin kuolleiden läheisille. KÄPY ry taas järjestää vertaistukea kaikille lapsensa menettäneille lapsen iästä ja kuolinsyystä riippumatta. Silläkään ei ole merkitystä, kauanko menetyksestä on. Vertaistukiryhmässä voi sekä auttaa muita että saada apua itselleen. Toivottavasti Vaiettu menetys -sivusta on myös lohtua monille!