Artikkeli on alun perin julkaistu Työterveyshoitaja-lehdessä 1/2024 otsikolla Tietoa ja tukea surevan kohtaamiseen.
Sureva kaipaa työterveyshoitajalta kohtaamisissa niin tiedollista kuin emotionaalista tukea. Jos työterveyshoitajalla ei ole kokemusta surevan kohtaamisesta työssään, hänen on hyvä perehtyä asiaan ennalta. Miten toimin? Mitä sanon? Millaista tietoa ja tukea voin antaa surevalle? Voi olla hyvä pohtia myös, millaisia tunteita tilanne itsessä mahdollisesti herättää ja miten omia tunteitaan voi tilanteessa käsitellä.
Artikkelissa kolme kokemusasiantuntijaa Surevan kohtaaminen -toiminnasta kertoo kohtaamisistaan työterveyshoitajan kanssa läheisen kuoleman jälkeen.
Mieleenpainuvia kohtaamisia
– Heti mieheni kuoleman jälkeen olimme yhteydessä useastikin ja vastaanotto oli aina hyvin lämmintä ja välittävää. Olen ollut myös julkisella puolella ja kohtaaminen oli siellä hyvin erilaista. Työterveyshoitaja otti yhteyttä minuun useasti vain varmistaakseen, että minulla on kaikki hyvin ja jatkotoimet ovat toimineet suunnitelmallisesti, kertoo Riikka Nuoret Lesket ry:stä.
– Esikoiseni kuoli 22-vuotiaana. Tämä tapahtui lauantaina marraskuussa 2016. Ilmoitin silloiselle esimiehelleni sunnuntaina, että olen alkuviikon pois omalla ilmoituksella ja menen keskiviikkona työterveyteen. Odotin käytävällä ja työterveyshoitaja kutsui minut sisään huoneeseen. Kerroin asiani hänelle ja hän hätääntyi kovin. Hän ei kyennyt vastaanottamaan minun kipuani. Oli enemmänkin huolissaan, kun hänellä itsellään oli samanikäisiä lapsia. Olin hämmentynyt hoitajan reaktiosta. Sitten hän ryntäsi ulos huoneesta ja tuli hyvin pian takaisin ja sanoi, että mennään lääkärin luo, hän ottaa minut vastaan, muistelee Ann-Niina, Käpy Lapsikuolemaperheet ry:stä.
– Otin yhteyttä työterveyteen heti uudenvuoden viikolla. Siellä oli tuttu työterveyshoitaja. Emme saaneet lainkaan kriisiapua ja varsinkin sen takia käynnit työterveydessä olivat kullanarvoisia. Kuinka monet itkut itkinkään siellä surua, ikävää, vihaa, suuttumusta teosta. Aina sain yhtä empaattisen ja sydämellisen kohtaamisen työterveyshoitajaltani. Jälkikäteen olen miettinyt, että toivottavasti heillä on ollut hyvä työnohjaus, kertoo Päivi Surunauha ry:stä.
Lämminhenkinen kohtaaminen rohkaisee surevaa uusiin yhteydenottoihin
Erityisen hyvänä kohtaamisista sureville ovat jääneet mieleen myötätunnon osoitukset ja rauhallisuus.
– Mieleeni on jäänyt erityisesti työterveyshoitajan kohtaaminen kanssani, se lämpö ja empaattisuus, hänellä oli aina aikaa, Päivi kiittelee.
– Työterveyshoitaja tuli halaamaan minua, kun menin ensimmäistä kertaa vastaanotolle mieheni menehtymisen jälkeen. Tuntui hyvälle, etten ollut vaan yksi potilas muiden joukossa, vaan ymmärrettiin, että nyt on hätä. Tämä ensikohtaaminen madalsi kynnystä ottaa yhteyttä asiassa kuin asiassa, Riikka sanoo.
Surevat arvostavat kohtaamisissa sitä, että heidän surulleen annetaan tilaa ja heidän suruaan ymmärretään ja kunnioitetaan. Suruun ei ole ratkaisua, jolla surevan tuskan saisi otettua pois. Aina tilanteessa ei ole sanojakaan. Myötätuntoisen ja lempeän läsnäolon kautta surevalle voi osoittaa lohtua ja tukea.
Sureva kaipaa kokonaisvaltaista kivun hoitoa
Joltain osin joissain kohtaamisissa jäi toivomisen varaa. Surevat toivovatkin, että työterveyshoitajat ottaisivat kohtaamisissa huomioon erityisesti läheisensä menettäneen kokonaisvaltaisen elämäntilanteen.
– Olisin toivonut, että työterveyshoitaja olisi kohdannut minut ja minun kipuni. Kuunnellut ja ottanut osaa, ollut myötätuntoinen ja rauhallinen. Mielestäni hänen olisi pitänyt selvittää kokonaisvaltaisesti mahdolliset perheemme tuen tarpeet ja mitä apua ja tukea olisi saatavilla, Ann-Niina toteaa.
– Olisin kaivannut pysähtymistä tilanteeseeni. Olisin kaivannut soittoa jälkikäteen – että kysytään, miten jaksan. Olisin kaivannut sitä, että minulle sanotaan, että on lupa surra. Työterveyden viesti minulle oli, että on vain selviydyttävä ja mentävä töihin, Ann-Niina jatkaa.
– Työterveyshuolto antoi sairauslomaa viikon kerralla. Taustalla oli uupumus ja yllättävä menetys onnettomuudessa. Nämä olisi pitänyt ottaa huomioon töihin paluussa. “Jouduin” töihin heti hautajaisten jälkeen, kun menetyksestä oli kolme viikkoa. Vajaa vuoden päästä jäin pitkälle sairauslomalle uupumuksen takia, Riikka kertoo.
Suru ja menetys näkyvät yleensä vahvasti lähes kaikilla surevan elämän osa-alueilla. Joillekin on tärkeää jatkaa arkea mahdollisimman normaalisti ja palata töihin – he saavat siitä voimaa. Toisia työnteko kuormittaa liiaksi muutenkin raskaassa elämäntilanteessa. Surevan vointiin vaikuttaa se, millainen elämäntilanne on muuten ja millaisia edeltävät kuukaudet tai vuodet ovat olleet.
Sureva tarvitsee tietoa tukimuodoista
Surevat jäivät, hyvistäkin kohtaamisista huolimatta, kaipaamaan lisää tietoa muista palveluista ja muista tukimuodoista kuten vertaistukiryhmistä ja kriisiavusta.
– Lähinnä vain yleisellä tasolla tuli neuvoja ja yhteystietoja. Työterveyshoitajalla olisi hyvä olla kattavammin tietoa paikallisista vertaistukitoimista sekä kriisituesta että sururyhmistä, Riikka ajattelee.
– Aika vähän konkreettista tietoa, luulen että aiheena itsemurha on ollut melko harvinainen tapaus. Jälkikäteen olen itse toimittanut heille aiheeseen liittyvää materiaalia ja tietoa Surevan kohtaaminen -toiminnasta, vertaistuesta ja muusta, Päivi kertoo.
Työterveyshoitajalla on hyvä olla tietoa Surujärjestöistä, jotta hän osaa ohjata surevan Surujärjestöjen tarjoaman tuen pariin. Suomessa toimii valtakunnallisesti neljä Surujärjestöä: Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry, Käpy Lapsikuolemaperheet ry, Nuoret Lesket ry ja Surunauha ry, joka tarjoaa tukea itsemurhan tehneiden läheisille. Surujärjestöistä surevat saavat tukea ja vertaistukea kohdennetusti nimenomaan kyseiseen menetyskokemukseen liittyen.
Tärkeintä on kuunnella ajan kanssa
Lopuksi kysyn haastateltavilta, mitä he toivovat jokaisen työterveyshoitajan muistavan surevan kohtaamisissa.
– Aikaa pitää varata. Miettiä tarkkaan, mitä sanoo. Sureva muistaa yllättävän kirkkaasti, jos olet häntä tai hänen suruaan väheksynyt tai sinulla on kohtaamisessa ollut liian kiire, Riikka sanoo.
– Sen, että vastassa on ihminen, jolla on äärettömän suuri suru ja järkyttävä traumaattinen kokemus taustalla. Ikinä ei pidä verrata itsemurhaa luonnolliseen kuolemaan, Päivi painottaa.
Surevan kohtaamisessa vuorovaikutustaidoista korostuu erityisesti kuuntelemisen merkityksellisyys.
– Pysähdy, kohtaa, kuuntele. Etsi etukäteen tietoa, kuinka kohdata sureva, mistä löydät materiaalia erilaisten surujen kohtaamiseen sekä tuen antamiseen – Surujärjestöt ja niiden tarjoama vertaistuki on tärkeää. Pidä yhteyttä, soita, kysy kuulumisia, sovi uusi aika tapaamiseen. Moniammatillisen yhteistyön hyödyntäminen ja koko perheen tilanne huomioiden. Saat herkistyä ja näyttää sen, mutta tehtäväsi on tukea surevaa, eikä surevan kuulu kannatella sinua. Ole empaattinen ja varaa tapaamiseen tarpeeksi aikaa – kuuntele, kuuntele ja vielä kerran kuuntele. Läsnäololla on suurempi merkitys kuin sanoilla, Ann-Niina toteaa.
