SATEENKAAREVA SURU

Mitä on huomioitava sateenkaarevassa surussa?
Sateenkaareviin ihmissuhteisiin liittyvät menetykset

Vaikka yleinen ilmapiiri on muuttunut paljon viimeisten vuosikymmenten aikana, seksuaali- tai sukupuolivähemmistössä eläminen ei ole välttämättä vieläkään yksinkertaista. Sateenkaariväestö saattaa syrjityksi tulemisen pelossa jättää joitain palveluita käyttämättä, vaikka palveluita tarvittaisiinkin. Jos on aiemmin kohdannut syrjintää, omasta perhe- tai parisuhdetilanteesta voi olla vaikea kertoa. Vähättelevät kommentit omasta perhemuodosta voivat aiheuttaa sen, että ihmisen on vaikea luottaa, että ammattilainen on surevan puolella. Kynnys hakea apua voi olla korkea. Palveluissa onkin tuotava esiin, että ne ovat avoimia kaikille sureville, ja huolehdittava, että niissä huomioidaan ihmisten ja ihmissuhteiden moninaisuus. Tällä hetkellä ei ole tarjolla yksilöityjä ja pelkästään sateenkaariväestölle suunnattuja surevien tukipalveluita.

Sateenkaariväestöön kuuluvan surevan kohtaamisessa ammattilaisen olisi hyvä tiedostaa, että sureva saattaa kohdata surunsa vähättelyä tai sivuuttamista. Vaikka vähemmistöjen asema yhteiskunnassamme on parantunut, edelleen vallalla on vahva heteronormatiivinen kulttuuri, joka voi aiheuttaa vähemmistöille kokemuksen ulkopuolisuudesta. Surun epäoikeutusta/äänioikeudettomuutta lisää mahdollisesti myös se, ettei suhdetta kuolleeseen ole esimerkiksi laillisesti tunnistettu tai perhepiirissä hyväksytty. Sateenkaariväestössä monet merkittävät ihmissuhteet asettuvat lainsäädännön tasolla tunnustetun perheen ulkopuolelle. Esimerkkinä ovat ystävyyssuhteet, valittu perhe, suhteet entisiin kumppaneihin, kumppanien lapset, joita ei ole adoptoitu ja perinteisiä parisuhdemalleja haastavat suhteet. Sama koskee samaa sukupuolta olevien parien suhteita, jotka ehtivät päättyä kumppanin kuolemaan ennen suhteen virallistamisen mahdollistavia lakimuutoksia tai suhteet, joita ei ole virallistettu.

Ammattilaisen tulee puhua surevan ja kuolleen ihmisen suhteesta siten kuin sureva siitä puhuu eli toisin sanoen kutsuttava ihmissuhdetta sen oikealla nimellä. Esimerkiksi lesken kanssa keskusteltaessa on puhuttava puolisosta, sillä kaverista tai ystävästä puhuminen on virheellistä ja väheksyy surevan ja menehtyneen henkilön suhdetta. Tällöin ammattilainen tulee vahvistaneeksi surun äänioikeudettomuutta/epäoikeutusta. On olennaista, että ammattilainen huomioi surevan käyttämän kielen ja käyttää samanlaisia ilmauksia kuin hänkin.

Ammattilaisen on tutkittava omia asenteitaan ja kohdattava sureva yksilönä. Ammattilaisen on osoitettava, että suhde, sureva itse ja hänen surunsa ovat hyväksyttyjä. Ongelmia kohtaamiseen voivat tuoda myös muut menehtynyttä henkilöä surevat esimerkiksi silloin, jos menehtyneen henkilön muut omaiset eivät tunnusta kuolleen henkilön ja suremaan jääneen välistä suhdetta ja menetyksen aiheuttamaa surua.

Joskus kuolema pakottaa sateenkaariväestöön kuuluvan tulemaan erilaisissa tilanteissa ulos kaapista, jotta hän tulisi nähdyksi, kuulluksi ja saisi tarvitsemaansa tukea. Yhteiskunnassa vallitsevien normatiivisten oletusten vuoksi kaapista tuleminen on jatkuva prosessi. Myös elämäänsä avoimesti elävät sateenkaari-ihmiset joutuvat ammattilaisia kohdatessaan pohtimaan, kuinka kertoa heille itsestään ja omasta tilanteestaan. Se tuo surun keskelle ylimääräisen pohdittavan asian.

Sateenkaariväestölle papit ja seurakunnat eivät ole neutraaleja tuen tarjoajia surussa institutionaalisen edustuksen ja historiaan liittyneiden jännitteiden vuoksi. Moni on voinut myös erota kirkosta syrjinnän takia. Surevalle tarjotut tukipalvelut voivat liittyä kirkollisiin tukiryhmiin, joihin osallistumiseen voi tällöin liittyä näkymätöntä tai näkyvää jännitteisyyttä. Surevalle sateenkaari-ihmiselle papin läsnäolo voi avata aikaisempia tuskallisia syrjintäkokemuksia. Toisaalta osalle sateenkaariväestöstä kirkon ja pappien osoittama hyväksyntä on erityisen tärkeää. Osa kirkollisista toimijoista onkin kertonut avoimesti suhtautuvansa myönteisesti sateenkaariväestöön.