Terveydenhuollon ammattilaisten työssä menetykset ovat läsnä, eikä kuolema ole hyvästä hoidosta huolimatta aina estettävissä. Tampereen yliopistollisen keskussairaalan, Taysin, vastasyntyneiden tehohoitoyksikössä työskentelevä sairaanhoitaja Riikka Peltola kohtaa työssään kuolevia lapsia ja heidän suremaan jääviä perheitään. Kohtaamisissa korostuvat läsnäolo ja myötätunnon osoittaminen.
Riikka Peltola on työskennellyt vastasyntyneiden tehohoitoyksikössä 25 vuotta, joista yli puolet hänen vastuualueelleen on kuulunut kuolevan lapsen hyvä hoito. Vaikka kokemus surevien perheiden kohtaamisesta on tuonut työhön varmuutta ja rauhaa, jokainen sureva ja tilanne on ainutlaatuinen, eikä rutiinia kohtaamisiin voi luoda.
– Kun konkreettiset asiat tulevat ulkomuistista, voi keskittyä perheen kanssa olemiseen, Peltola kuitenkin kertoo.
Kuollut vauva viedään pahviseen arkkuun sairaalakappeliin.
Taysissa edetään kuoleman tapauksissa ennalta sovitun protokollan mukaan. Mikäli kuolema on odotettavissa, pyritään siihen, että vauva saisi kuolla vanhempiensa sylissä.
– Jos vain suinkin ehdimme, nostamme vauvan vielä vanhempien syliin, jossa hän saa kuolla. Kun lääkäri on todennut vauvan kuolleeksi, jää hoitaja perheen luokse. Yhdessä surevien kanssa vauva pestään ja puetaan, minkä jälkeen hänet viedään kappeliin pieneen pahviseen arkkuun, Peltola kertoo.
Mikäli vauvalle on ehditty antaa nimi, käytetään sitä. Surevan kohtaamisessa ammattilaisen on tärkeä kutsua menehtynyttä ihmistä etunimellä, eikä esimerkiksi puhua ruumiista.
Tunteet saavat näkyä
Toisinaan suru valtaa myös ammattilaisen ja omat tunteet nousevat pintaan. Peltolan mielestä ammattilainenkin saa itkeä.
– Jos itkettää, itken. Surevalle perheelle voi näyttää, että menetys koskettaa. Ammattilaisesta ei kuitenkaan saa tulla itse autettavaa, eli jos omasta itkusta ei meinaa päästä yli tai siitä tulee hallitsematonta, on hyvä vaihtaa hetkeksi hoitajaa. Tärkeää on olla kiireettä läsnä perheelle ja se, että perhe näkee, ettei hoitaja pakene paikalta, vaan uskaltaa jäädä heidän luokseen.
Myötätunnon osoittaminen rinnalla olemalla on parempi vaihtoehto kuin tyhjien surufraasien viljely. Aina ammattilaisellakaan ei ole sanoja suruun.
– Joskus sanon surevalle, etten osaa nyt sanoa mitään, mutta olen tässä lähellä. Väkisin ei kannata keksiä sanottavaa ja fraasit kuten ”kyllä se siitä”, ”aika parantaa” tai ”kyllä te vielä saatte uuden lapsen” kannattaa jättää sanomatta, Peltola ohjeistaa.
Sairaanhoitaja Riikka Peltola työskentelee Tampereen yliopistollisen keskussairaalan vastasyntyneiden tehohoitoyksikössä.
Ammattilaiset ohjaavat tuen luo
Kuoleman jälkeen sairaanhoitajan tehtävänä on antaa sureville tietoa ja tukea jatkohoitoon ja käytännön asioiden hoitamiseen kuten esimerkiksi hautajaisten järjestämiseen liittyen.
Sureva ei aina jaksa itse hakea apua, minkä vuoksi on tärkeää, että ammattilainen auttaa ohjaamalla hänet tuen piiriin. Taysissa sairaanhoitaja voi surevan äidin toiveesta olla hänen puolestaan yhteydessä neuvolaan, jolloin äidin ei tarvitse jaksaa itse sopia jälkitarkastusaikaa, vaan neuvolasta lähestytään häntä. Peltola kertoo, että sairaanhoitaja kysyy samalla vanhempien toivetta kertoa heistä Käpy Lapsikuolemaperheet ry:lle, jotta sieltä voidaan olla yhteydessä sureviin. Käpy ry tarjoaa valtakunnallista vertaistukea lapsen kuoleman kokeneille perheille, lisätietoa täältä >>.
– Surevan perheen voimavarat eivät aina riitä kaiken infon vastaanottamiseen jälkeen enää avun hakemisen, joten on parempi, että me ohjaamme heidät avun piiriin ja heihin ollaan suoraan yhteydessä, Peltola selvittää.
Usein sairaalassa sureva perhe saa keskusteluapua sairaalapastorilta ja tarvittaessa psykiatriselta hoitajalta. Osastolta poistumisen jälkeen hoitovastuu siirtyy neuvolalle, josta voidaan tarjota esimerkiksi psykologin palveluita.
– Noin kuukauden jälkeen tapahtuneesta teemme sairaalasta sureville jälkisoiton, jossa kysymme kuulumisia. Siinä vaiheessa voimme vielä kysyä vertaistuen tarpeesta, mikäli siitä on aiemmin kieltäydytty. Aina puheluihin ei valitettavasti vastata, Peltola pahoittelee.
Kielierot ja kulttuurien monimuotoisuus haastaa kohtaamiset
Vaikka surevan kohtaaminen on Peltolan kokemuksen mukaan parantunut vuosien kuluessa tiedon lisääntyessä, uusilta haasteilta ei ole vältytty.
– Tänä päivänä erilaiset kielet aiheuttavat haasteita surevan kohtaamiseen. Hoidamme paljon esimerkiksi maahanmuuttajia, eikä yhteistä kieltä heidän kanssaan aina ole. Vaikka sanoja ei kohtaamisissa aina tarvita, jää yhteisen kielen puutteen vuoksi kohtaamisesta paljon pois, sillä silloin jäävät ne vähätkin sanat sanomatta. Siinä yritetään sitten olla rinnalla ilmeillä ja eleillä, Peltola kertoo.
Sairaalassa käytetään tulkkipalveluita, mutta tulkin saaminen äkillisessä kuoleman tapauksessa ei aina ole mahdollista. Myös jatkohoidossa ja tuen saamisessa kielierot aiheuttavat haasteita.
Kielen ohella kulttuurierot haastavat surevan kohtaamisen. Surevan kohtaamiseen ei olekaan olemassa yksiselitteistä kaavaa, sillä jokainen sureva on yksilö kulttuurinsa ja kielensäkin takana. Sen vuoksi ammattilaisen on hyvä tarkalla korvalla kuunnella ja kysyä surevalta suoraan, miten hän toivoisi erilaissa tilanteissa toimittavan.
– Pyrimme aina siihen, että kuoleman jälkeen kysymme omaisilta, millaisia toiveita ja tapoja heillä mahdollisesti on esimerkiksi vainajan laittamisesta. Noudattavatko he esimerkiksi joitakin pesu- tai pukurituaaleja, jotka he toivovat huomioitavan, Peltola selvittää.
Kokemusten kuuleminen ja kollegat auttavat
Raskas työ menetyksineen vaatii ammattilaiselta paljon. Taysissa vaikeista tilanteista puhutaan yhdessä ammattilaisten kesken, jottei kenellekään jäisi tilanteesta syyllisyyden taakkaa.
– Pyrimme siihen, ettei kukaan lähtisi töistä kotiin ilman, ettei olisi hetkeksi istahtanut puhumaan tapahtuneesta. Vaikka on tärkeää päästä purkamaan työasiat työpaikalla, en voi kieltää, etteikö joskus olisi joku tilanne koskettanut niin syvältä, että jonkun kyyneleen olisin vielä kotonakin tirauttanut, Peltola myöntää.
Kollegoiden tuki ja mielekäs tekeminen vapaa-ajalla auttavat jaksamaan työssä. Myös jatkuva kouluttautuminen ja uuden tiedon kerryttäminen aiheesta auttavat ammattilaisia työssään. Surevan kohtaaminen -toiminta tuottaakin tietoa juuri Peltolan kaltaisten ammattilaisten työn tueksi.
– Hoitajien on todella arvokasta kuulla perheiden kokemuksia kohtaamisista, hän lisää.
Surevan kohtaaminen -hankkeen kautta on mahdollista pyytää kokemusasiantuntijaa kertomaan eri ammattilaisille omasta surukokemuksestaan ja siihen liittyvistä kohtaamisista ammattilaisten kanssa. Pyydä kokemusasiantuntijavierailua täältä >>
