Päihdesensitiivinen suru

Päihdekuolema saatetaan monesti mieltää itse aiheutetuksi. Monet päihteisiin kuolleiden läheiset kokevatkin, että päihdekuolemaan liittyy stigmaa. Päihteisiin kuolleiden läheiset kertovat kokevansa päällimmäisinä tunteinaan häpeää, vihaa, helpotusta ja syyllisyyttä. Läheisten kokemat vaikeat tunteet kuten häpeä ja syyllisyys, voivat johtaa sosiaaliseen vetäytymiseen ja siten hidastaa tai jopa estää tuen hakemista. Monet läheiset saatavat myös kokea epäonnistumista siitä, että he eivät ole pystyneet estämään läheisensä kuolemaa. Kuoleman myötä toive toipumisesta ja uudenlaisen yhteisen suhteen mahdollisuudesta on unohdettava. Läheinen voi kokea syyllisyyttä myös siitä, että hän on käyttänyt päihteitä yhdessä menehtyneen kanssa.

Läheisen  kokemien syyllisyyden, häpeän ja leimautumisen tunteiden takia kohtaamisissa tulee välttää kaikkea sellaista suhtautumista, joka voisi vahvistaa läheisen kokemusta päihdekuolemasta häpeällisenä tai leimaavana kuolemana.  Läheiset aistivat herkästi asenteita ja suhtatumista, joita heitä kohtaavan ihmisen puhetapa ilmentää. Jos läheinen kokee kohtaamisissa tuomitsemista tai syyllistämistä, on olemassa riski siitä, että läheinen vetäytyy kohtaamisista kokonaan, koska siten hän välttyy tulemasta tuomituksi tai syyllistetyksi uudelleen. Läheinen tulee kohdata ihan kuten kuka tahansa muukin läheisensä menettänyt – olosuhteet voivat olla erilaiset, mutta pohjimmiltaan kokemus läheisen menettämisestä on ihan samanlainen.

Jos menehtynyt on ollut riippuvainen päihteistä vuosien ajan, päihteille läheisensä menettänyt on voinut elää stressialueella jo vuosia. Isommat ristiriidat suhteessa tähän ihmiseen ovat olleet mahdollisia. Sama ihminen on voinut olla yhtä aikaa niin rakas ja raskas. Nämä kaksi kokemuksellista ulottuvuutta ovat erillisiä jatkumoitaan: miten rakkaalta läheinen on tuntunut ja toisaalta miten raskaalta suhde häneen on milloinkin tuntunut. Läheiset voivat kokea, että heidän aiemmin tuntemansa ihminen, on riippuvuuden myötä vuosien aikana vähä vähältä menetetty päihteille. Läheisen päihteiden käyttö on voinut saada heitä varautumaan pahimpaan, läheisen kuolemaan, jo vuosien ajan. Jotkut ovat voineet menettää yhteyden läheiseensä riippuvuuden myötä kokonaan. Kuolema on läheisille shokki siitä huolimatta, että sitä on osattu etukäteen ehkä ennakoidakin. On myös tilanteita, joissa kaikki menehtyneen läheiset eivät välttämättä ole tienneet tämän huumeriippuvuudesta tai runsaasta alkoholinkäytöstä. Kaikki päihteisiin kuolleet eivät ole käyttäneet päihteitä pitkään tai olleet päihderiippuvaisia. Päihdesensitiivinen suru koskettaa myös monia muita läheisiä kuin niitä, joiden läheisen virallinen kuolinsyy on päihteet. Kuolemaan johtaneet syyt ja tapahtumat ovat hyvin monenlaisia ja jokainen läheinen ja tapaus on kohdattava yhtäläisellä kunnioituksella.

Läheisensä päihdekuoleman kohdannut käy läpi paitsi kuoleman herättämiä tunteita, usein myös sitä tunnelastia, jota on kertynyt päihderiippuvuuden kautta usein jo vuosien ajan. Kun läheinen käyttää ongelmallisesti päihteitä, ihmissuhdetta kuormittavat mm. menettämisen pelko, vihan ja pettymyksen tunteet, toivon ja epätoivon välinen köydenveto ja usein myös häpeä. Näiden tunteiden kohtaamiselle ja käsittelylle ei useinkaan ole tilaa päihdeongelman ollessa läsnä. Kun päihteitä ongelmallisesti käyttänyt läheinen kuolee, voivat kaikki nämä tunteet nousta pintaan ja herättää hämmennystä ja syyllisyyttäkin. Joskus tunnemyrsky voi olla niin voimakasta ja repivää, että se herättää jopa itsetuhoisia ajatuksia.

Läheisensä menettäneet voivat tarvita, tilanteen mukaan, monenlaista tukea menetyksen jälkeen käytännön asioiden hoitamisesta keskusteluun.  Päihdekuoleman erityinen luonne tulee ottaa huomioon läheisten tuen tarpeessa. Läheiselle tulee tarjota myös ammattilaisen tukea. Surematon suru voi eskaloitua masennukseksi ja sen vuoksi on tärkeää, että läheiset saavat tarvitsemaansa tukea. Päihdesensitiivisen surun erityislaatuisuuden takia sururyhmän tarve voi olla akuutti jo heti menetyksen jälkeen. Keskusteleminen toisten samantyyppisen menetyksen kokeneiden kanssa voi olla läheisille yksi merkittävä tukimuoto ja siksi on tarpeellista järjestää päihdekuolemaa sureville suunnattuja omia sururyhmiä.

Tiedon antaminen: Ymmärrys siitä miksi ja miten joku on kuollut, on merkityksellinen osa surua. Ammattilaisen tehtävä on antaa läheisille tiedot tapahtuneesta. Monia läheisiä mietityttää, miten läheinen kuoli ja mitkä tapahtumat johtivat kuolemaan. Läheiset haluavat tietää, ketkä liittyivät tapahtumiin ja olivat paikalla kuolinhetkellä. Läheiset saattavat itse pyytää tietoa ammattilaisilta, joilla on tietoa tapahtumien kulusta. Ammattilainen voi myös itse kysyä läheisiltä, onko heillä asioita, joista he haluaisivat tietää. Tieto auttaa läheisiä tapahtuneen ymmärtämisessä, vaikka kaikkiin kysymyksiin ei koskaan saataisi vastausta.

Ymmärrys päihdesairaudesta: Ammattilainen tarvitsee kohtaamisissa ymmärrystä päihdesairaudesta. Myös surevat läheiset voivat tarvita lisää tietoa ja ymmärrystä päihderiippuvuudesta ja sen vaikutuksista, jotta he voivat ymmärtää, mitä heidän läheiselleen on tapahtunut. Päihderiippuvuuden ymmärtäminen sairautena (esim. diabeteksen tapaan) voi helpottaa läheistä ja vähentää esim. syyllisyyden ja häpeän tunteita. Riippuvuussairauden hoitamisessa vastuu on päihteidenkäyttäjällä ja ulkopuolinen ei voi ottaa tätä vastuuta häneltä pois. Myös muihin hoitamattomiin sairauksiin kuollaan.

Mitä ammattilaisen tulee erityisesti huomioida?

Työntekijän on tärkeää voida puhua työssä kohtaamastaan surusta työnohjauksessa, joko työyhteisön yhteisessä työnohjauksessa tai henkilökohtaisessa ohjauksessa. Työssä kohdatut kuolemat ja suru voivat aktivoida työntekijän omassa elämässä ja työn ulkopuolella koettuja menetyksiä ja suruja. Suru voi tuntua eri tavoin ja on tärkeää kuulostella itseään, liittyvätkö tuntemukset tai esimerkiksi keholliset reaktiot työssä kohdattuun kuolemantapaukseen. Työssä koettu kuormitus on tärkeää saada purettua, ettei se eskaloidu.