This post is also available in: Svenska (ruotsi) English (englanti)

Päihdesensitiivinen suru

Sähköiset lähteet:

Cartwright, P. (2015). Bereaved through substance use: Guidelines for those whose work brings them into contact with adults bereaved after a drug or alcohol-related death. Bath, UK: University of Bath.

Hoitotyön tutkimussäätiö (2018). Äkillisesti kuolleen henkilön läheisten tukeminen. Hoitotyön suositus (online). Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö, 2018 (viitattu 16.2.2023). Saatavilla: www.hotus.fi.

Hänninen K. (2017). ”Jokaisen elämä on ihan yhtä tärkee ja kuolema on yhtä tärkee” – päihdesensitiiviset surutyökäytännöt Sininauhaliiton jäsenyhteisöjen asumispalveluyksiköissä. Teoksessa Hänninen, Katariina & Laapio, Marja-Liisa & Liirus-Mäkelä, Virpi & Nurminen, Eeva toim. (2017) Päihdekuolema ja vaiettu suru. Helsinki: Sininauhaliitto ry. 26–32.

Hänninen K. (2020). Ryhmän rakenne ja rajat. Teoksessa Jaettu suru – kevyempi kantaa Katariina Hänninen, Markus Kopperoinen, Marja-Liisa Laapio, Virpi Liirus-Mäkelä, Eeva Nurminen Helsinki: Sininauhaliitto ry.  17–23.

Laapio M. L., (2017). Päihdesensitiivinen suru. Teoksessa Hänninen, Katariina & Laapio, Marja-Liisa & Liirus-Mäkelä, Virpi & Nurminen, Eeva toim. (2017) Päihdekuolema ja vaiettu suru. Helsinki: Sininauhaliitto ry. 9–17.

Laapio M. L. (2020). Elämä on kuolemista. Teoksessa Jaettu suru – kevyempi kantaa Katariina Hänninen, Markus Kopperoinen, Marja-Liisa Laapio, Virpi Liirus-Mäkelä, Eeva Nurminen Helsinki: Sininauhaliitto ry. 5–13.

Liirus-Mäkelä V., Nurminen E. (2017). ”Sain tulla näkyväksi” – kokemuksia päihdesensitiivisestä surutyöstä päihde- ja kriminaalityössä. Teoksessa Hänninen, Katariina & Laapio, Marja-Liisa & Liirus-Mäkelä, Virpi & Nurminen, Eeva toim. (2017) Päihdekuolema ja vaiettu suru. Helsinki: Sininauhaliitto ry. 18–25.

Liirus-Mäkelä V., Nurminen E., (2020). Ryhmän muodostaminen – sensitiivinen turvallisen tilan luominen. Teoksessa Jaettu suru – kevyempi kantaa Katariina Hänninen Markus Kopperoinen Marja-Liisa Laapio Virpi Liirus- Mäkelä Eeva Nurminen Helsinki: Sininauhaliitto ry. 14–17.

Liirus-Mäkelä V., Nurminen E. (2020). Työntekijän suru – On väärin, jos ei ole lupa surra. Teoksessa Jaettu suru – kevyempi kantaa Katariina Hänninen Markus Kopperoinen Marja-Liisa L Aapio Virpi Liirus- Mäkelä Eeva Nurminen Helsinki: Sininauhaliitto ry. 30–32.

Liirus-Mäkelä, V., Nurminen E. (2020). Muistohetket ja kohtaamiset asumisyksiköissä ja päiväkeskuksissa. Teoksessa Jaettu suru – kevyempi kantaa Katariina Hänninen Markus Kopperoinen Marja-Liisa L Aapio Virpi Liirus- Mäkelä Eeva Nurminen Helsinki: Sininauhaliitto ry. 33–36.

Nurminen, E. (2020). Henkilökohtainen kohtaaminen. Teoksessa Jaettu suru – kevyempi kantaa Katariina Hänninen, Markus Kopperoinen, Marja-Liisa Laapio, Virpi Liirus-Mäkelä, Eeva Nurminen Helsinki: Sininauhaliitto ry. 39–40.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-5051. Helsinki: Tilastokeskus [Viitattu: 8.2.2023]. Saantitapa: https://www.stat.fi/tilasto/ksyyt

Titlestad, K. B., Stroebe, & Dyregrov, K. (2020). How Do Drug-Death-Bereaved Parents Adjust to Life Without the Deceased? A Qualitative Study. OMEGA – Journal of Death and Dying82(1), 141–164. https://doi.org/10.1177/0030222820923168

Kristine Berg Titlestad, Sonja Mellingen, Margaret Stroebe & Kari Dyregrov (2021). Sounds of silence. The “special grief” of drug-death bereaved parents: a qualitative study, Addiction Research & Theory, 29:2, 155-165, DOI: 10.1080/16066359.2020.1751827

Turunen, M. (2020). Istuuko surulintu olkapäälläsi? – Surulintumenetelmä päihdesensitiivisessä surutyössä. Teoksessa Jaettu suru – kevyempi kantaa Katariina Hänninen Markus Kopperoinen Marja-Liisa L Aapio Virpi Liirus- Mäkelä Eeva Nurminen Helsinki: Sininauhaliitto ry. 24–29.

Vaiettumenetys-sivusto. Mistä tukea? -sivu. Viitattu 16.2. Saantitapa: https://www.vaiettumenetys.fi/apua-ja-tukea/

Vainio S., Nurminen S. & Aho A. L. (2017). Vanhempien suru- ja selviytymisprosessi lapsen päihdekuoleman jälkeen. Teoksessa Hänninen, Katariina & Laapio, Marja-Liisa & Liirus-Mäkelä, Virpi & Nurminen, Eeva toim. (2017) Päihdekuolema ja vaiettu suru. Helsinki: Sininauhaliitto ry. 38–43.

Muut lähteet:

Haastattelu Sininauhaliiton työntekijöiden Kaisu Lähteenmäen, Tuomo Salovuoren ja Katariina Karppisen kanssa.

Haastattelu sosiaalipsykologi Kati Kärkkäisen kanssa

Mitä on päihdesensitiivinen suru?

Päihdesensitiivisellä surulla tarkoitetaan herkkyyttä kohdata päihdekuolema ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla ja tunnistaa surun yksilölliset piirteet. Päihdekuoleman yhteydessä on ensisijaista ymmärtää päihdesensitiivisen surun merkitys, koska päihdekulttuuriin liittyvää tunnekirjoa ei voi itsestään selvästi jakaa päihdekulttuurin ulkopuolella olevien ihmisten kanssa. Päihteisiin kuolleen läheisten ja kavereiden tavat surra ovat yksilöllisiä. Päihdekuoleman aiheuttama suru on myös monimuotoista ja -kerroksista surua.

Päihdekuolema synnyttää usein epäoikeutetun surun kokemuksen, joka kumpuaa muun muassa siitä, että yhteiskunnassa yleisesti saatetaan nähdä päihdekuolema normien vastaiseksi ja jopa itse aiheutetuksi. Päihdekuolemasta voi olla vaikeaa kertoa, jos pelkää, että totuuden myötä läheisen elämä ja kuolema tulevat mitätöidyiksi.

Miten kohdata ihmisiä, joilla läheisen kuolemaan on liittynyt päihteiden käyttö?

Päihdekuolema saatetaan monesti mieltää itse aiheutetuksi. Monet päihteisiin kuolleiden läheiset kokevatkin, että päihdekuolemaan liittyy stigmaa. Päihteisiin kuolleiden läheiset kertovat kokevansa päällimmäisinä tunteinaan häpeää, vihaa, helpotusta ja syyllisyyttä. Läheisten kokemat vaikeat tunteet kuten häpeä ja syyllisyys, voivat johtaa sosiaaliseen vetäytymiseen ja siten hidastaa tai jopa estää tuen hakemista. Monet läheiset saatavat myös kokea epäonnistumista siitä, että he eivät ole pystyneet estämään läheisensä kuolemaa. Kuoleman myötä toive toipumisesta ja uudenlaisen yhteisen suhteen mahdollisuudesta on unohdettava. Läheinen voi kokea syyllisyyttä myös siitä, että hän on käyttänyt päihteitä yhdessä menehtyneen kanssa.

Läheisen  kokemien syyllisyyden, häpeän ja leimautumisen tunteiden takia kohtaamisissa tulee välttää kaikkea sellaista suhtautumista, joka voisi vahvistaa läheisen kokemusta päihdekuolemasta häpeällisenä tai leimaavana kuolemana.  Läheiset aistivat herkästi asenteita ja suhtatumista, joita heitä kohtaavan ihmisen puhetapa ilmentää. Jos läheinen kokee kohtaamisissa tuomitsemista tai syyllistämistä, on olemassa riski siitä, että läheinen vetäytyy kohtaamisista kokonaan, koska siten hän välttyy tulemasta tuomituksi tai syyllistetyksi uudelleen. Läheinen tulee kohdata ihan kuten kuka tahansa muukin läheisensä menettänyt – olosuhteet voivat olla erilaiset, mutta pohjimmiltaan kokemus läheisen menettämisestä on ihan samanlainen.

Surevan kohtaamisessa on tärkeää myötätunto

Jos menehtynyt on ollut riippuvainen päihteistä vuosien ajan, päihteille läheisensä menettänyt on voinut elää stressialueella jo vuosia. Isommat ristiriidat suhteessa tähän ihmiseen ovat olleet mahdollisia. Sama ihminen on voinut olla yhtä aikaa niin rakas ja raskas. Nämä kaksi kokemuksellista ulottuvuutta ovat erillisiä jatkumoitaan: miten rakkaalta läheinen on tuntunut ja toisaalta miten raskaalta suhde häneen on milloinkin tuntunut. Läheiset voivat kokea, että heidän aiemmin tuntemansa ihminen, on riippuvuuden myötä vuosien aikana vähä vähältä menetetty päihteille. Läheisen päihteiden käyttö on voinut saada heitä varautumaan pahimpaan, läheisen kuolemaan, jo vuosien ajan. Jotkut ovat voineet menettää yhteyden läheiseensä riippuvuuden myötä kokonaan. Kuolema on läheisille shokki siitä huolimatta, että sitä on osattu etukäteen ehkä ennakoidakin. On myös tilanteita, joissa kaikki menehtyneen läheiset eivät välttämättä ole tienneet tämän huumeriippuvuudesta tai runsaasta alkoholinkäytöstä. Kaikki päihteisiin kuolleet eivät ole käyttäneet päihteitä pitkään tai olleet päihderiippuvaisia. Päihdesensitiivinen suru koskettaa myös monia muita läheisiä kuin niitä, joiden läheisen virallinen kuolinsyy on päihteet. Kuolemaan johtaneet syyt ja tapahtumat ovat hyvin monenlaisia ja jokainen läheinen ja tapaus on kohdattava yhtäläisellä kunnioituksella.

Läheisensä päihdekuoleman kohdannut käy läpi paitsi kuoleman herättämiä tunteita, usein myös sitä tunnelastia, jota on kertynyt päihderiippuvuuden kautta usein jo vuosien ajan. Kun läheinen käyttää ongelmallisesti päihteitä, ihmissuhdetta kuormittavat mm. menettämisen pelko, vihan ja pettymyksen tunteet, toivon ja epätoivon välinen köydenveto ja usein myös häpeä. Näiden tunteiden kohtaamiselle ja käsittelylle ei useinkaan ole tilaa päihdeongelman ollessa läsnä. Kun päihteitä ongelmallisesti käyttänyt läheinen kuolee, voivat kaikki nämä tunteet nousta pintaan ja herättää hämmennystä ja syyllisyyttäkin. Joskus tunnemyrsky voi olla niin voimakasta ja repivää, että se herättää jopa itsetuhoisia ajatuksia.

Läheisensä menettäneet voivat tarvita, tilanteen mukaan, monenlaista tukea menetyksen jälkeen käytännön asioiden hoitamisesta keskusteluun.  Päihdekuoleman erityinen luonne tulee ottaa huomioon läheisten tuen tarpeessa. Läheiselle tulee tarjota myös ammattilaisen tukea. Surematon suru voi eskaloitua masennukseksi ja sen vuoksi on tärkeää, että läheiset saavat tarvitsemaansa tukea. Päihdesensitiivisen surun erityislaatuisuuden takia sururyhmän tarve voi olla akuutti jo heti menetyksen jälkeen. Keskusteleminen toisten samantyyppisen menetyksen kokeneiden kanssa voi olla läheisille yksi merkittävä tukimuoto ja siksi on tarpeellista järjestää päihdekuolemaa sureville suunnattuja omia sururyhmiä.

Kohtaaminen käytännössä

Kuunteleminen: Läheistä kuuntelemalla ammattilainen voi osoittaa arvostusta ja kunnioitusta vainajan muistolle. Surevalle merkitsee paljon se, että ammattilainen on läsnä, kuuntelee. Toisinaan tarvitaan myös kykyä sietää hiljaisuutta. On tärkeää antaa surevan itse kertoa sen verran, mihin hän on siinä hetkessä valmis. Kun läheisellä on tarve puhua, keskustelulle tulee antaa aikaa ja tilaa. Usein sureva sanoittaa omaa sisäistä kokemustaan kertaamalla läheisensä kuolemaan liittyviä asioita moneen kertaan.

Rauhallinen olemus: Läheiset saattavat syyttää kuolemasta niitä, jotka työskentelevät julkisissa palveluissa, erityisesti terveydenhuollossa. Heidän voi olla vaikea hyväksyä sitä, että ei ole ollut palvelua, joka olisi auttanut tai pitänyt heidän läheisensä elossa. Läheiset saattavat haluta vastauksia myös siihen, miksi heidän läheisensä ei saanut tarvitsemaansa apua. Syytökset saattavat kohdistua myös muihin ja siihen, mikä rooli muilla on ollut riippuvuuden aiheutumisessa ja kuolemaan johtaneissa tapahtumissa. Syyttävistä puheista tai tunnekuohuista huolimatta ammattilaisen on hyvä pysyä tilanteessa rauhallisena ja siten omalta osaltaan pyrkiä vakauttamaan tilannetta.

Sensitiiviset ilmaisut: Kun puhuu päihteisiin menehtyneen läheiselle, on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että käyttää sensitiivisiä ilmaisuja. On vältettävä leimaavien tai tuomitsevien ilmaisujen käyttöä, kuten narkomaani tai alkoholisti, kuolleesta läheisestä, vaikka läheinen itse käyttäisi niitä. Tietyt kielteisiä merkityksiä sisältävät ilmaisut saattavat surevasta läheisestä tuntua tuomitsevilta tai leimaavilta. Ilmaisu kuten päihderiippuvainen, voi määritellä ihmisen hänen riippuvuutensa kautta ja tehdä näkymättömäksi tämän persoonaa ja identiteettiä – niitä asioita, joita sureva haluaisi erityisesti vaalia. Esimerkiksi on parempi sanoa ”läheisesi kuoli päihteiden käytön seurauksena” kuin ”kuollut päihteidenkäyttäjä”.

Päihdeyksiköiden käytänteet: Erilaisissa päihdetyön yksiköissä tulee olla omat, yhteisesti sovitut menettelytavat asukkaan muistelemiseksi, kun asukas kuolee. Esihenkilöllä on keskeinen rooli siinä, että muistelemisen tavat sovitaan. Osa yhteisöllistä muistamista voi olla muistohetki, jonka yhteisön jäsenet valmistelevat yhdessä. Tilaisuuteen voi kutsua papin tai diakoniatyöntekijän, jotta myös työntekijällä on mahdollisuus olla osallistujana muistotilaisuudessa. Asumisyksikön työntekijöiden kautta tieto ja muistot voivat saavuttaa myös etäälle jääneet omaiset, joille henkilökunnan kanssa käydyt keskustelut voivat olla tärkeä tuki surussa.

Surevan kohtaaminen -toiminnan kuvituskuva

Minulle tai perheelleni ei tarjottu tapahtuneen jälkeen kriisiapua. Osittain ajattelen tämän johtuvan siitä, että läheiseni oli päihteiden käyttäjä. Toisaalta olen miettinyt, enkö ollut tarpeeksi läheinen. Olen myös kantanut ajoittain syyllisyyttä siitä, etten ollut voimakkaammin auttamassa läheistäni päihdeongelman kanssa. Päihteiden käyttäjän läheisen osa on kuitenkin raskas ja tiedostan sen mahdottomuuden. Minulle uhri ei kuitenkaan ollut narkomaani vaan pikkuveli, joten suru ja kaipaus on ollut jotain niin suurta ja tapahtunut kauheinta elämässäni.

Paula, Kokemusasiantuntija, Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry

Tiedon antaminen: Ymmärrys siitä miksi ja miten joku on kuollut, on merkityksellinen osa surua. Ammattilaisen tehtävä on antaa läheisille tiedot tapahtuneesta. Monia läheisiä mietityttää, miten läheinen kuoli ja mitkä tapahtumat johtivat kuolemaan. Läheiset haluavat tietää, ketkä liittyivät tapahtumiin ja olivat paikalla kuolinhetkellä. Läheiset saattavat itse pyytää tietoa ammattilaisilta, joilla on tietoa tapahtumien kulusta. Ammattilainen voi myös itse kysyä läheisiltä, onko heillä asioita, joista he haluaisivat tietää. Tieto auttaa läheisiä tapahtuneen ymmärtämisessä, vaikka kaikkiin kysymyksiin ei koskaan saataisi vastausta.

Ymmärrys päihdesairaudesta: Ammattilainen tarvitsee kohtaamisissa ymmärrystä päihdesairaudesta. Myös surevat läheiset voivat tarvita lisää tietoa ja ymmärrystä päihderiippuvuudesta ja sen vaikutuksista, jotta he voivat ymmärtää, mitä heidän läheiselleen on tapahtunut. Päihderiippuvuuden ymmärtäminen sairautena (esim. diabeteksen tapaan) voi helpottaa läheistä ja vähentää esim. syyllisyyden ja häpeän tunteita. Riippuvuussairauden hoitamisessa vastuu on päihteidenkäyttäjällä ja ulkopuolinen ei voi ottaa tätä vastuuta häneltä pois. Myös muihin hoitamattomiin sairauksiin kuollaan.

Anna aikaasi. Surevan kohtaaminen -hankkeen kuvitusta.

Mitä ammattilaisen tulee erityisesti huomioida?

Työntekijän on tärkeää voida puhua työssä kohtaamastaan surusta työnohjauksessa, joko työyhteisön yhteisessä työnohjauksessa tai henkilökohtaisessa ohjauksessa. Työssä kohdatut kuolemat ja suru voivat aktivoida työntekijän omassa elämässä ja työn ulkopuolella koettuja menetyksiä ja suruja. Suru voi tuntua eri tavoin ja on tärkeää kuulostella itseään, liittyvätkö tuntemukset tai esimerkiksi keholliset reaktiot työssä kohdattuun kuolemantapaukseen. Työssä koettu kuormitus on tärkeää saada purettua, ettei se eskaloidu.

Mistä saan lisätietoa?

Tukea surevalle

Vaiettu menetys -sivusto

Sivustolle on koottu ajantasaista tietoa eri sururyhmistä ja tukimahdollisuuksista.

Mieli ry

Kriisipuhelin 24/7: 09 2525 0111 

Sekasin-chat – keskusteluapua nuorille
Tukinet – Palveluita koottuna yhdelle sivustolle

Mieli ry:n keskusteluapu kasvokkain tai etänä. Varaa aika kriisikeskuksen työntekijälle tai etävastaanottoon.

Mieli ry:n vertaistukiryhmät läheisensä menettäneille

SiSu Sirkkulanpuiston surutyö -hanke

Esite – lisätietoja hankkeesta ja yhteystiedot
Facebook-sivut – tietoa mm. sururyhmistä

Kuntien sosiaali- ja kriisipäivystys

Katso yhteystiedot oman kuntasi verkkosivuilta tai Suomi.fi-palvelusta

Surujärjestöt 

Seurakuntien tarjoama tuki 

Päihdejärjestöjä

Irti Huumeista ry

Apua puhelimessa p. 0800 980 66

Vertaistukiryhmiä huumeita käyttävien läheisille.

Lasinen lapsuus – A-klinikkasäätiö

Aikuisten ryhmächat

Vertaistukiryhmät

Kondis ry

Sininauhaliitto

Sininauhaliitolla on vertaistukiryhmiä läheisille.

Sininauhasäätiö

Luettavaa ammattilaisille

Tietoa läheisen menetyksestä päihteille Sininauhaliiton sivuilla.

Päihdekuolema ja vaiettu suru -kirja

Jaettu suru – kevyempi kantaa on opas kaikille työssään päihdekuoleman surua kohtaaville

Kohtaa trauma, kohtaa ihminen – opas traumatietoiseen työotteeseen