This post is also available in: Svenska (ruotsi) English (englanti)

SUREVAN KOHTAAMINEN

Surevan kohtaaminen on tärkeä taito: useissa tieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, että kunnioittavat ja tukevat kohtaamiset ammattilaisten kanssa auttavat läheisensä menettäneitä sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä (ks. Hotuksen hoitosuositusten näytönastekatsaukset). Voidaan siis sanoa, että surevan kohtaaminen on olennainen osa tuesta, jota ammattilaiset tarjoavat sureville. Olipa työnkuvasi raportoimista, tutkimista, pelastamista, hoitamista, diagnosoimista tai jotain muuta, voit hyvällä kohtaamisella tukea surevaa raskaassa elämäntilanteessa.

Sähköiset lähteet: 

  • Hoitotyön tutkimussäätiö (2018). Äkillisesti kuolleen henkilön läheisten tukeminen. Hoitotyön suositus (online). Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö, 2018 (viitattu 4.9.2018). Saatavilla: www.hotus.fi.
  • Poijula, S. (2018). Suru. Soili Poijulan kotisivut (viitattu 9.11.2018). Saatavilla: www.soilipoijula.fi/tietosivut/suru/ 

Kirjalliset lähteet:

  • Aho A-L., Savolainen S. (2012). Kirjallisuuskatsaus: Vanhempien selviytymistä edistävät ja estävät tekijät lapsen kuoleman jälkeen. Thanatos 1 (2), 1–28.
  • Dyregrov K., Dyregrov A. (2008). Effective Grief and Bereavement Support. The Role of Family, Friends, Colleagues, Schools and Support Professionals. Lontoo: JKP.
  • Erjanti H., Paunonen-Ilmonen M. (2004). Suru ja surevat. Surevien hoitotyön perusteet. Helsinki: WSOY. Vaikeus auttaa surevaa 145–148, Auttajan taakka 151–152
  • Hautala, E., Tuominen, E. (2017). Ensivaiheen tuki äkillisesti puolisonsa menettäneelle. Tampereen ammattikorkeakoulun opinnäytetyö (AMK).
  • Hedrenius S., Johansson S. (2016). Kriisituki. Ensiapua onnettomuuksien, katastrofien ja järkyttävien tapahtumien käsittelyyn. Tallinna: Tieotsanoma. Suom. Strellman U. Ruotsinkielinen alkuteos Krisstöd vid vid olyckor, katastrofer ock svåra händelser: att stärka människors motståndskraft (2013).
  • Itkonen J. (2018). Kun vauvaonni vaihtuu kuoleman suruun – Narratiivinen tutkimus kohtukuolemasta, lapsen kuoleman aiheuttamasta surusta ja selviytymisprosessista sekä kirkon tuesta. Helsinki: Helsingin yliopisto.
  • Pulkkinen M. (2017). Surun sylissä. Suomalaisten kokemuksia menetyksestä. Helsinki: S&S.
  • Saari, S; Kantanen, I.; Kämäräinen, L.; Parviainen, K.; Valoaho, S.; Yli-Pirilä, P. (toim.) (2009). Hädän hetkellä – psyykkisen ensiavun opas. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim ja Suomen Punainen Risti.
  • Savolainen S., Kaunonen M. & Aho A-L. (2013). Vanhempien selviytymistä auttavat tekijät lapsen kuoleman jälkeen. Hoitotiede 25 (3), 222–235.
  • Shariff, A., Olson, J., Santos Salas, A. & Cranley, L. (2017). Nurses’ experiences of providing care to bereaved families who experience unexpected death in intensive care units: A narrative overview. Canadian Journal of Critical Care Nursing 28 (1), 21–29. Surevien saamaan tukeen vaikuttavat tekijät.
  • Virta T., Kaunonen M., Aho A-L. (2017). Henkirikosuhrien läheisten suru sekä selviytymistä edistävät ja estävät tekijät. Thanatos 6 (2), 5–48.
  • Välimäki, Elina (2017). Ei unohdu koskaan. Henkirikoksen jäljet. Jyväskylä: PS-kustannus.

Muut lähteet: 

  • Poijula, Soili: Monikasvoinen suru. Lahden kesäyliopiston 14.11.2018 järjestämä koulutus ja koulutusmateriaalit.

Millainen on hyvä kohtaaminen?

Kohtaa sureva yksilönä.

Kohtaa sureva yksilönä. Surevan kohtaaminen -hankkeen grafiikkaa.

Kartoita tukiverkosto ja tuen tarve. Kysy, millaista tukea sureva haluaa.

Osoita myötätuntosi.

Osoita myötätuntosi, kuuntele ja ole läsnä. Surevan kohtaaminen -hankkeen kuvitusta.

Surevalle on tärkeää tietää, että välität. Kuuntele ja ole läsnä.

Anna aikaasi.

Anna aikaasi. Surevan kohtaaminen -hankkeen kuvitusta.

Varaa riittävästi aikaa surevan kohtaamiseen.

Anna tietoa.

Anna tietoa – myös kirjallisena. Surevan kohtaaminen -hankkeen kuvitusta.

 Puhu suoraan ja ymmärrettävästi. Sureva tarvitsee tietoa tapahtuneesta, surusta ja tukimahdollisuuksista – myös kirjallisena.

Kunnioita surua.

Anna tietoa – myös kirjallisena. Surevan kohtaaminen -hankkeen kuvitusta.

Läheisillä on oikeus suruun, oli tilanne mikä tahansa. Älä yritä pienentää surua tai tee omia tulkintoja.  Käytä menehtyneestä tämän nimeä.

Ohjaa eteenpäin.

Ohjaa sureva eteenpäin. Surevan kohtaaminen -hankkeen kuvitusta.

On hyvä varmistaa, että sureva saa tukea jatkossakin eikä jää yksin. Sureva saattaa tarvita:

  • kriisiapua
  • terveydenhoitoa
  • keskusteluapua
  • vertaistukea
  • taloudellista tukea
  • käytännön apua.

Jokaisen menetys ja suru on yksilöllinen. Kuolemaan johtaneet syyt ovat erilaisia ja menetys tapahtuu aina jossain tietyssä elämäntilanteessa. Ihmiset ovat erilaisia ja jokaisella on oma elämänhistoriansa ja persoonalliset tapansa reagoida ja toimia vaikeissa tilanteissa. Nämä asiat vaikuttavat siihen, miten sureva käsittelee ja ilmaisee suruaan. Jokainen sureva tulee kohdata yksilönä ja kysyä surevalta itseltään, millaista tukea hän kaipaa. Suru koskettaa myös lapsia ja nuoria. He surevat yhtä syvästi kuin aikuiset, vaikka tavat ilmaista surua ovat iästä johtuen erilaisia. Läheisen kuolema vaikuttaa lapsiin ja nuoriin voimakkaasti, ja he tarvitsevat menetyksen ja surun käsittelyyn aina aikuisten tukea. Tutustu tietoon lapsen ja nuoren surusta.

Myötätuntoa voi osoittaa niin sanoin kuin teoin. Kun kohtaa läheisensä menettäneen, on hyvä jollakin tapaa osoittaa myötätuntoa ja osanotto suruun. Ammatillisissa kohtaamisissa ”olen pahoillani”, ”otan osaa” ovat suomalaisessa kulttuurissa yleisiä ja neutraaleja ilmaisuja. Läheisensä menettäneen elämä on järkkynyt ja hänestä tuntuu loukkaavalta, jos tapahtunut ohitetaan kohtaamisessa. Osanotto on tilanteessa tavallaan keskustelunavaus, jonka jälkeen voidaan keskustella muista menetykseen ja surevaan liittyvistä asioista. Surevalle voi myös kertoa, ettei sanoja ole. Myötätuntoa voi osoittaa sanojen lisäksi teoilla, kuten kosketuksella, katseella ja ihan vain olemalla läsnä surevan kanssa.

Sureva arvostaa läsnäoloa ja kaipaa kuuntelijaa. Surevat arvostavat myötätuntoisia kohtaamisia ja kiireetöntä läsnäoloa. Usein läheisensä menettäneet haluavat kertoa tapahtuneesta ja kaipaavat kuuntelijaa. Surevan tukemisessa kuuntelu onkin tärkeämpää kuin puhuminen. Surevan tukijana on hyväksyttävä, ettei toisen surua voi ottaa pois tai edes pienentää. Silti surevalle on tärkeää, ettei hän jää tilanteessa yksin, vaan on ihmisiä, jotka kestävät hänen tuskaansa.

Tärkeää on, ettei surua yritetä ”ratkaista”. Suru ei poistu toimimalla tietyllä tavalla tai etsimällä tapahtuneelle selitystä tai merkityksiä. Erilaisia menetyksiä ei myöskään kannata vertailla tai laittaa arvojärjestykseen. Usein hyvässä tarkoituksessa annetut ohjeet tai lohdutukseksi tarkoitetut sanonnat loukkaavat läheisensä menettänyttä. Esimerkiksi ilmaisut kuten: ”Kenellekään ei anneta enemmän kuin jaksaa kantaa, aika parantaa tai vuoden päästä helpottaa” eivät hyvästä tarkoituksesta huolimatta lohduta surevaa.

Sureva tarvitsee tietoa tapahtuneesta. Ammattilaisten tulee antaa surevalle tietoa kuolemaan liittyvistä asioista ja vastata hänen kysymyksiinsä. Surevalle on usein helpottavaa kuulla tosiasioita tapahtuneesta sekä yleistä tietoa surusta. Tieto auttaa surevaa ymmärtämään tapahtunutta ja omia reaktioitaan läheisensä kuolemaan. Ammattilaisen kannattaa puhua selkeästi ja käyttää helposti ymmärrettäviä termejä. Jos sureva on shokissa, hänen voi olla vaikea ottaa tietoa vastaan. Keskusteluun tulee olla mahdollisuus myös myöhemmin ja tietoa on hyvä antaa myös kirjallisena. Lisäksi surevalle tulee antaa tietoa tarjolla olevasta tuesta.

Suru saa kulkea mukana menetyksen kokeneen elämässä. Läheisensä menettäneen surua tulee aina kunnioittaa. Jokaisella on oikeus suruun, oli tilanne millainen hyvänsä. Kenenkään surua ei tule vähätellä. Menehtyneestä voi ja kannattaa puhua tämän nimellä. Surun ei kannata odottaa etenevän tiettyjen vaiheiden kautta eikä sen kestolle kannata asettaa aikarajoja. Surun kanssa eletään ja se kulkee usein jollakin tapaa mukana halki elämän. On luonnollista, että pitkänkin ajan kuluttua menetyksestä suru tuntuu välillä voimakkaana. Alun voimakas kipu kuitenkin hellittää ja elämä jatkuu tuoden mukanaan myös hyviä ja myönteisiä asioita.

Läheisten tuen lisäksi sureva voi tarvita ammatillista apua. Surevalle tulee kertoa hänen oikeuksistaan, erilaisista tukimuodoista ja tarvittaessa ohjata ammatillisen tuen pariin. Surevaa kannattaa myös rohkaista ottamaan vastaan tukea. Jos kuolema tapahtuu varhaisella iällä tai äkillisesti, kriisiapu on läheisten tuen lisäksi tärkeä ensivaiheen tuki. Tieto eri tukimuodoista kannattaa antaa surevalle myös kirjallisena, jotta hän voi tutustua siihen itse myöhemmin. Tuen tarve voi tulla vasta jonkin ajan kuluttua menetyksestä. Siksi tukea on hyvä tarjota sekä alkuvaiheessa että myöhemmin. Tutustu surevan eri tukitahoihin, vertaistukeen sekä Surujärjestöihin

Katso suositukset
Hoitotyön tutkimussäätiö julkaisi syksyllä 2018 asiantuntijoiden laatimat, tutkimusnäyttöön perustuvat suositukset äkillisesti kuolleen henkilön läheisten tukemiseen. Hoitosuositukset ovat lähteenä käytännön ohjeisiin, joita tällä sivustolla annetaan surevan kohtaamisesta. Katsothan hoitosuositukset kokonaisuudessaan Hotuksen verkkosivuilta www.hotus.fi!
Katso suositukset
Katso suositukset
Hoitotyön tutkimussäätiö julkaisi syksyllä 2023 asiantuntijoiden laatimat, tutkimusnäyttöön perustuvan suosituksen: Palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa olevan potilaan läheisten kohtaaminen ja tukeminen. Katso hoitosuositukset kokonaisuudessaan Hotuksen verkkosivuilta www.hotus.fi!
Katso suositukset

Mikä voi vaikeuttaa surevan kohtaamista?

  • Surua yritetään ratkaista. Kanssaihmisen kohtaama järkyttävä menetys herättää usein suuren tarpeen auttaa. Auttamisenhalussa saattaa unohtua se tosiasia, että surua rakkaan ihmisen menetyksestä ei voi parantaa eikä surevan kohtaamaa tuskaa tehdä pienemmäksi. 

  • Surua ei ymmärretä. Suru on kokonaisvaltainen kokemus ja vaikuttaa kaikilla elämän osa-alueilla. Suru on aina yksilöllistä ja suremisen tavat ovat erilaisia. Kun tieto ja ymmärrys surusta lisääntyy, myös valmius kohdata surevaa paranee. 

  • Auttaja yrittää tietoisesti tai tiedostamattaan suojella itseään. Tapahtunut kuolema voi olla niin järkyttävä, että sitä ei haluaisi ajatella, ja läheisen suru niin suuri, että sitä on vaikea kohdata. Useimmat ihmiset välttelevät ahdistaville asioille altistumista, mikä on täysin luonnollista. Jos ammattilainen ottaa liikaa etäisyyttä, sureva voi kokea sen välinpitämättömyytenä. 

  • Resursseja ei ole tarpeeksi. Monet organisaatiot toimivat liian vähillä resursseilla. Tämä vaikeuttaa kiireetöntä, empaattista kohtaamista asiakkaan kanssa. 

Surevan kohtaaminen -hankkeen grafiikkaa.

Mitkä asiat vaikuttavat surevien saamaan tukeen?

Monet eri tekijät vaikuttavat siihen, miten sureva saa tukea ammattilaisilta. Nämä tekijät voivat liittyä niin ammattilaisiin kuin organisaatioihin. Surevan tukemisen keskiössä tulisi olla surevan omat tarpeet ja toiveet. Alle on koottu asioita, joista voi olla hyötyä ammattilaisille ja organisaatioille, kun he haluavat edistää surevien saamaa tukea.

  • Ammattilaisten tietämys surusta ja surevan kohtaamisesta.

  • Ammattilaisen oman suru- ja kuolemasuhteen käsittely ja selkeyttäminen. Ammattilaisen on hyvä käsitellä omat menetyskokemuksensa ja tiedostaa niiden mahdollinen vaikutus kohtaamisissa. On tärkeää käsitellä omia tunteita ja työssä vastaan tulleita tilanteita esimerkiksi työnohjauksessa. 

  • Oman työyhteisön tuki ja itsestä huolehtiminen. Omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää. Mahdollisuus jakaa kuormittavia asioita  työyhteisössä ja saada tukea työkavereilta auttaa jaksamaan työssä.

  • Organisaation toimintatavat ja asenteet. Organisaation tulee huolehtia riittävistä resursseista, toimintatavoista, työntekijöiden osaamisesta ja tuesta. Kaikkien surevia työssään kohtaavien ammattilaisten tulisi kohdata sureva empaattisesti ja ohjata sureva tuen pariin.