Juttu on julkaista Huoman jäsenlehdessä 1/2024.

Huoman kokemusasiantuntijat ovat pitäneet puheenvuoroja muun muassa poliisiammattikorkeakoulussa, rikosuhripäivystyksessä ja sosiaali- ja kriisipäivystyksessä. Haastattelussa huoman kokemusasiantuntija Stiina kertoo ajatuksiaan vapaaehtoistehtävästään ja mitä asioita hän tuo puheenvuoroissaan esiin nimenomaan henkirikoksen uhrin läheisen näkökulmasta. 

Surevan kohtaaminen -toiminnassa on mukana kokemusasiantuntijoita kaikista neljästä Surujärjestöstä Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry:stä, Käpy Lapsikuolemaperheet ry:stä, Nuoret Lesket ry:stä ja Surunauha ry:stä. Kokemusasiantuntijat pitävät puheenvuoroja useissa eri organisaatioissa niin paikan päällä kuin etäyhteydellä.

Puheenvuoroissaan Stiina kertoo oman kokemuksensa menetyksestä ja surusta.

– Tuon puheenvuoroissani esiin menetyksen ja surun yllätyksellisyyden. Puhun paljon siitä, millaista elämämme oli tyttäreni eläessä ja miten paljosta jäimme paitsi. Ihan siitä lähtien, että hänen kehitysvammaisella veljellään ei ole ketään läheistä, kun meistä vanhemmista aika jättää, joten hän jää yhteiskunnan armoille. Suru on minussa koko ajan, ei lapsen pidä lähteä ennen äitiä koskaan, sekin tekee surusta vahvemman.

Median toiminta lisää henkirikoksen uhrien läheisten taakkaa

Stiina haluaa henkirikoksen uhrin läheisenä puheenvuoroillaan kertoa kuulijoille, miten kokonaisvaltaisia vaikutuksia menetyksellä on läheisten elämään.

– Henkirikoksen uhrin omaisena viestin siitä, miten koko loppuelämän mukana kulkee toisen ihmisen aiheuttama suru ja tuska ja ajoittainen toimintakyvyttömyys, joka olisi ollut vältettävissä pienellä järjenkäytöllä.

Erityisesti Stiina kokee tärkeäksi tuoda esiin, miten epäoikeudenmukaista median toiminta on henkirikosten kohdalla.

– Henkirikoksen uhrina kuolleen ihmisen koko elämä joutuu usein median ja koko kansan ruodittavaksi. Siinä tilanteessa uhrin läheisiä ei ajatella eikä säästellä ollenkaan, vaan heistäkin kaivetaan kaikki mahdollinen esiin. Uhria myös yleensä aika lailla syyllistetään.

– Kuolemassa on muutenkin liikaa kestämistä, kaikki ylimääräinen ruotiminen voisi jäädä pois.

Yksilöllisyys tulee huomioida niin kohtaamisissa kuin tarjotussa tuessa

Stiina toivoo, että hänen puheenvuoroistaan jäisi ammattilaisille mieleen, miten tärkeää yksilöllisyyden huomioiminen on niin henkirikoksen uhrien läheisten kohtaamisessa kuin surevien kohtaamisessa ylipäätään.

– Jokainen läheinen on arvokas yksilö. Meitä ei missään nimessä tule pussittaa samaan pussiin ikinä. Jokainen ihminen kokee surunsa eri tavalla ja hänen yksilölliset tarpeensa tulee ottaa huomioon ja auttaa niiden mukaan.

Kysyn Stiinalta, millaisia vaikutuksia hän toivoo puheenvuoroillaan olevan kuulijoihin?

– Enimmäkseen puhun vangeille. Toivon tosissani, että unohtavat väkivaltarikokset ja huumeet kokonaan. Olen seurannut muutamaa vankia vapautumisen jälkeen ja olen kiitollinen siitä, että he ovat kääntäneet elämänsä suunnan.

– Kun puhun Seurakunnissa toivon, että surevia ihmisiä ohjataan Surujärjestöjen ja vertaistuen piiriin, että ketään ei jätetä yksin.

Puheenvuorot ovat saaneet hyvän vastaanoton

Puheenvuoroista saatu palaute on ollut kannustavaa ja arvostavaa.

– Enimmäkseen on ihmetelty, kuinka olen näin rohkea ja kiitelty kokemukseni jakamisesta.

Stiinalle itselleen puheenvuorot ovat merkityksellisiä.

– Tämä on todella hyvää terapiaa, ei tarvitse rasittaa läheisiä aina samalla asialla, kun voi ja saa purkaa itseään aina uudelle kuulijajoukolle.

– Vielä, jos edes yksi henkirikos jää tekemättä sen takia, että minua on kuunneltu, me olemme voittajia kaikki!