LAPSEN JA NUOREN SURU
Lapsi voi surra monenlaisia menetyksiä. Tällä sivulla käsitellään lapsen ja nuoren surua läheisen kuolemaan liittyen. Jokainen menetyskokemus on yksilöllinen ja menetykset vaikuttavat ja näkyvät lasten ja nuorten elämässä monin eri tavoin. Monet eri tekijät myös vaikuttavat siihen, miten lapsi tai nuori menetyksen kokee ja millaista tukea hän surussaan tarvitsee.
Lapsen reaktiot läheisen ihmisen kuolemaan ovat usein samanlaisia kuin aikuisillakin. Auttajien ja muiden aikuisten on kuitenkin tärkeää ymmärtää lapsen kehitystason vaikutus reaktioihin ja tunnistaa lapsen suru silloinkin, kun se on erilaista kuin aikuisilla.
Pieni lapsi ymmärtää kuoleman hyvin eri lailla kuin nuori tai aikuinen. Lapsen kehitystaso on osattava ottaa huomioon, kun läheisen kuolemaa käsitellään lapsen kanssa.
Lapsen kehitystason lisäksi moni asia vaikuttaa siihen, millaisia vaikutuksia läheisen kolemalla on lapsen elämään. Mitkä asiat auttajan on hyvä osata tunnistaa ja huomioida?
Millaisin käytännön keinoin ammattilainen voi huomioida ja auttaa lasta tai nuorta läheisen kuoleman jälkeen?
Lapsen ja nuoren surussa on enemmän yhteistä kuin eriävää suhteessa aikuisen suruun. Siksi surevan lapsen tai nuoren kanssa työskentelevän ammattilaisen on hyvä tutustua tarkemmin suruun liittyviin tunteisiin ja reaktioihin Mitä suru on? -tietosivulla.
Sähköiset lähteet:
- Asetus 60/1991. Asetus lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1991/19910060. Luettu 2.5.2019.
- Hoitotyön tutkimussäätiö (2018). Äkillisesti kuolleen henkilön läheisten tukeminen. Hoitotyön suositus (online). Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö. Saatavilla: www.hotus.fi.Luettu 9.5.2019.
- Kärkkäinen, K. (2019). Lapsen ja nuoren suru. Luento Surukonferenssissa Tampereella 12.4.2019. Saatavilla: http://www.surut.fi/surutfi_wp/wp-content/uploads/2019/04/Lapsen-ja-nuoren-suru-Kati-K%C3%A4rkk%C3%A4inen.pdf. Luettu 9.5.2019.
- Traumaterapiakeskus. Miten tukea lasta järkyttävien tapahtumien jälkeen. Saatavilla: https://asiakas.kotisivukone.com/files/ttkeskus.palvelee.fi/tiedostot/lapsen_tukeminen_kriisissa.pdf. Luettu 2.5.2019.
Kirjalliset lähteet:
- Dyregrov, A. (1993). Lapsen suru. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
- Mattila, K-P. (2011). Lasta vahvistava kohtaaminen. Jyväskylä: PS-kustannus.
- Poijula, S. (2018): Resilienssi: muutosten kohtaamisen taito. Helsinki: Kirjapaja.
- Poijula, S. (2016). Lapsi ja kriisi: selviytymisen tukeminen. Helsinki: Kirjapaja.
- Saari, S. (2000). Kuin salama kirkkaalta taivaalta: kriisit ja niistä selviytyminen. Helsinki: Otava.
- Uittomäki, S., Mynttinen, S. ja Laimio, A. (2011). Miten tukea lasta, kun läheinen on kuollut? Opas läheisille sekä lasten ja nuorten parissa työskenteleville. Jyväskylä: Grano Oy.
Mitä erityispiirteitä on lapsen ja nuoren surussa?
Pienikin lapsi suree, mutta omalla tavallaan. Ei kannata ajatella, että lapsi surisi vähemmän kuin aikuinen tai että lapsi unohtaisi kokemansa menetyksen helpommin. Lapsen suru voi ilmetä esimerkiksi leikkien aiheissa.
Läheisen kuolema vaikuttaa lapsen tai nuoren kehitykseen. Lapsuus ja nuoruus ovat ikävaiheita, joissa on jo valmiiksi paljon kehitystehtäviä. Läheisen menetys osuu siis erityisen herkkään vaiheeseen. Lapsi saattaa taantua kehityksessään. Käytös saattaa muuttua, käytöshäiriöitä esiintyä tai koulumenestys heikentyä. Toisaalta raskaan menetyksen kohtaaminen saattaa johtaa nopeaan henkiseen kypsymiseen ja omaa ikätasoa aikuismaisempaan käyttäytymiseen.
Lapsella ei ole käytössään yhtä paljon suruun ja kuolemaan liittyviä sanoja ja käsitteitä kuin aikuisilla. Kielen kautta ymmärrämme ja käsittelemme meille tapahtuvia asioita ja tunteitamme. Siksi on tärkeää, että aikuiset auttavat lasta sanoittamaan tapahtunutta ja nimeämään omia tunteitaan.
Lapsen surullisuuden kesto kerrallaan on lyhyempi kuin aikuisilla. Vaihtelu leikistä suremiseen ja takaisin voi olla hyvinkin nopeaa. Tämä ei tarkoita sitä, että lapsen suru ja ikävä eivät olisi yhtä voimakkaita kuin aikuisilla. Lapsi ei kykene kohtaamaan menetystä kerralla, vaan hän käsittelee sitä pienissä paloissa.
Kuolema voi herättää lapsessa tai nuoressa pelkoja ja huolia, joita on tärkeää käsitellä aikuisten kanssa. Lapsi saattaa pelätä, että muutkin hänen läheisensä tai lapsi itse saattaa kuolla. Kehitystasosta ja tilanteesta riippuen kuolemaan saattaa liittyä pelottavia uskomuksia ja väärinkäsityksiä. Pelkoja ja huolia tulee voida käsitellä turvallisen aikuisen kanssa.
Lapsi tai nuori saattaa käyttäytyä poikkeuksellisen hyvin, mutta tarvita silti apua ja tukea. Hyvällä ja iloisella käytöksellään lapsi tai nuori saattaa pyrkiä suojelemaan muita perheenjäseniä surulta. Hän ei välttämättä ymmärrä, että kuolemaan liittyvät reaktiot ovat normaaleja, ja pyrkii siksi piilottamaan tai torjumaan niitä. Vaarana on, että hyvin käyttäytyvän lapsen tai nuoren surua ei tunnisteta ja hän jää siksi avun ulkopuolelle.
Vertaissuhteet ovat nuorelle todella tärkeitä. Nuorella ei välttämättä ole kaveriverkostossaan ketään, jolla olisi samankaltainen kokemus läheisen menettämisestä. Tällöin nuori saattaa kokea itsensä erilaiseksi kuin muut, ja menetyksestä voi olla vaikea puhua muille.
Kun lapsi kasvaa, läheisen kuolema nousee esiin uudelleen eri kehitysvaiheissa. Kun lapsen tai nuoren käsitys kuolemasta muuttuu, hän kohtaa läheisensä kuoleman uudestaan ja sopeuttaa tapahtuneen osaksi maailmankuvaansa. Läheisen kuolema vaikuttaa lapseen hyvin pitkänkin ajan kuluttua kuolemasta.
Miten lapsi ymmärtää kuoleman?
Miten tukea lasta ja nuorta, kun läheinen on kuollut? Opas läheisille sekä perheiden parissa työskenteleville (2022)
Opas tarjoaa tietoa lapsen ja nuoren surusta sekä tavoista tukea läheisensä menettänyttä lasta ja nuorta.
Lue opas suomeksi >> Ruotsinkielinen opas on luettavissa täällä ja englanninkielinen opas täällä.
Millaista lapsen ajattelu on?
- Esiloogista. Lapsen ymmärrys syy-seuraussuhteista ei ole samanlaista kuin aikuisella. Lapselle on tärkeää tehdä selväksi, mitkä asiat johtivat kuolemaan (esim. onnettomuus, läheisen oma halu kuolla) ja mitkä eivät (esim. lapsen omat teot tai ajatukset).
- Maagista. Lapset näkevät itsensä kaikkien tapahtumien keskipisteenä. Siksi heille on tehtävä selväksi, että heidän toiminnallaan tai ajatuksillaan ei ole vaikutusta kuolemaan.
- Sirkulaarista. Lapsen aikakäsitys on kehämäinen. Kuultuaan kuolinuutisen lapsi saattaa seuraavana päivänä odottaa, että kuollut olisi jälleen elossa.
Mitä lapsen tulisi ymmärtää, että hän pystyisi käsittämään kuoleman?
- Kuoleman universaalius. Kuolema ei valikoi kohteitaan, ja kaikki elollinen kuolee joskus.
- Kuoleman lopullisuus. Toivominen, rukoileminen, hyvä käytös tai ajan kuluminen eivät koskaan tuo kuollutta takaisin.
- Kuollutta ei enää ole. Haudassa oleva kuollut ei tunne mitään, ei haista tai maista.
Kuolemakäsitykset eri ikäkausina
Iän lisäksi lapsen kuolemakäsitykseen vaikuttavat muun muassa lapsen aiemmat kokemukset ja perheen tavat käsitellä asioita. Kuoleman ymmärtäminen on aina yksilöllistä. Silti ammattilaiselle on hyödyllistä tietää, millainen on keskimäärin lapsen käsitys kuolemasta minäkin ikäkautena.
Alle 2 vuotta
Alle 2-vuotias lapsi ei ymmärrä kuolemaa, mutta aistii silti muiden ihmisten tunnereaktiot ja ikävöi kuollutta läheistä. Pienenkin lapsen kanssa voi jutella tapahtuneesta ja kuolleesta. Se auttaa menetyksen myöhempää käsittelyä.
2–5 vuotta
2–5 -vuotias lapsi ei ymmärrä kuoleman universaaliutta tai pysyvyyttä. Lapsi kuvittelee pystyvänsä mihin vain, joten hän saattaa ajatella aiheuttaneensa kuoleman ajatuksillaan tai teoillaan, tai että niiden kautta hän voi saada kuolleen palaamaan takaisin.
Vältä kielikuvia, kun puhut kuolemasta pienen lapsen kanssa. Hän tulkitsee ne helposti kirjaimellisesti.
Vanhemman kuoleman kokeminen tässä ikävaiheessa voi heikentää lapsen kokemaa turvallisuudentunnetta. Rehellinen keskustelu kuolemasta ja turvallisten, pysyvien huoltajien läsnäolo auttavat.
6–9 vuotta
6–9 -vuotias lapsi alkaa ymmärtää, että kuolema on peruuttamaton ja se voi tapahtua kenelle vain. Tämä saattaa lisätä lapsen kuoleman- tai menettämisen pelkoa. Lapsi alkaa jo ymmärtää kuolemaan johtaneita syy-seuraussuhteita, ja niistä kannattaa keskustella hänen kanssaan.
Tämän ikäinen lapsi on yleensä hyvin utelias. Hän saattaa haluta tietää hyvinkin yksityiskohtaisesti esimerkiksi miltä kuollut näyttää tai mitä ruumiille haudassa tapahtuu. Lapsen kysymyksiin kannattaa vastata mahdollisimman rehellisesti.
10–13 vuotta
10–13 -vuotias lapsi ymmärtää jo hyvin kuoleman peruuttamattomuuden ja pohtii läheisen kuoleman pitkäaikaisia vaikutuksia omaan elämäänsä. Lapsi saattaa alkaa myös pohtia oman kuolemansa mahdollisuutta.
Tämän ikäinen lapsi saattaa kokea itsensä kovin erilaiseksi ikätovereihinsa nähden. Hän tarvitsee aikuisten tukea omien tunteidensa ymmärtämisessä ja menetyksensä käsittelyssä.
14–18 vuotta
14–18 -vuotiaan kuolemankäsitys on jo samalla tasolla kuin aikuisella, mutta hänen tunne-elämänsä kehitys on vielä kesken. Nuori saattaa pohtia hyvinkin syvällisiä kysymyksiä elämän ja oman itsen merkityksestä. Toisaalta menetyksen kokenut nuori saattaa pyrkiä välttelemään asian käsittelyä ja surun kokemista pitämällä itsensä kiireisenä. Nuorta ei pidä painostaa käsittelemään menetystään, mutta hänen tulee halutessaan saada siihen apua myös muilta aikuisilta kuin omilta vanhemmilta, tarvittaessa ammattilaiselta.
Lapsi tarvitsee oikeaa tietoa kuolemasta
Lasta saatetaan suojella kuolemaan liittyvältä tiedolta, etenkin erityisen järkyttävissä tilanteissa, kuten itsemurha- ja henkirikostapauksissa. Lapsi kuitenkin kaipaa tietoa läheisensä kuolemasta, kuten aikuinenkin. Lapsi huomaa, jos hänen saamissaan tiedoissa on aukkoja, ja hän täyttää aukot omalla mielikuvituksellaan. Mielikuvat voivat usein olla pelottavampia ja ahdistavampia kuin todellisuus, etenkin lapsen maagisessa ajattelussa.
Tutkimusten mukaan kuolemaan liittyvän tiedon ja opetuksen saaminen ei vahingoita lasta. On kuitenkin tärkeää, että lapsi saa tiedon ikätasonsa mukaisesti – yksityiskohdat eivät ole tarpeen. Lapsella on oltava mahdollisuus keskustella kuulemistaan asioista ja omista ajatuksistaan luotettavan aikuisen kanssa. Psykologian ammattilaisen apu on hyödyllistä, kun mietitään, mitä ja miten lapselle kerrotaan.
Kirjallisuutta ja tutkimustietoa
Kuolemaa ja surua käsittelevää kirjallisuutta lapsille ja nuorille Surut.fi-verkkosivuilla.
Mitkä asiat on tärkeää huomioida lapsen tai nuoren surussa?
Millaisia vaikutuksia kuolemalla on lapsen arkipäivään?
Esimerkiksi huoltajan menetys vaikuttaa eri lailla kuin sisaruksen, mutta molemmat menetykset muuttavat arjen aivan erilaiseksi.Tuliko kuolema äkillisesti vai pystyikö siihen valmistautumaan etukäteen?
Äkillinen kuolema traumatisoi lasta voimakkaammin kuin tilanne, jossa kuolema on ollut etukäteen tiedossa.Miten ja millaista tietoa lapsi on saanut kuolemasta?
Lapsi tarvitsee todenmukaista tietoa läheisensä kuolemasta. Kuolintiedon on tärkeää tulla lapselle tutulta ja turvalliselta aikuiselta, joka ei ole kertomishetkellä voimakkaan tunnekuohun vallassa. Kuolemasta on kerrottava rauhallisessa ympäristössä ja lapsen ikätasoa ja ymmärrystä vastaavalla kielellä.Millainen lapsen perhe ja perhetilanne ovat?
Millaista tukea lapsi saa perheeltään ja muulta ympäristöltään? Perhetilanne, lapsen kiintymyssuhdemalli sekä aikaisemmat kokemukset vaikuttavat voimakkaasti siihen, miten lapsi läheisen kuoleman kokee ja millaista tukea hän ammattilaiselta tarvitsee.
Käytännön ohjeita surevan lapsen tai nuoren auttamiseen
Kysy ja ota huomioon lapsen/huoltajien ajatukset ja toiveet.
Esimerkiksi lapsen palatessa päiväkotiin/kouluun tulisi sopia vanhempien kanssa etukäteen, miten toimitaan ja mitä muille lapsille kerrotaan tapahtuneesta.Huomioi lapsi tasaveroisena omaisena yhdessä aikuisten kanssa.
Älä jätä lapsiomaisia ulkopuolelle, kun kerrot kuolinviestiä tai autat omaisia kuolleen hyvästelyssä ja muistojen keräämisessä.Ota huomioon lapsen tai nuoren huoltajan/huoltajien voimavarat.
Lapsesta huolehtivien aikuisten resurssit ovat saattaneet heikentyä kuolemantapauksen seurauksena. Ammattilaisten velvollisuus on varmistaa, että lapsi saa tarvitsemaansa apua ja tukea, vaikka oman huoltajan voimavarat tai taloudelliset resurssit olisivat vähissä.Vahvista lapsen turvallisuudentunnetta arjessa.
Lapselle on tärkeää, että arjen rutiinit pyörivät edelleen ennustettavalla tavalla ja että saatavilla on läheisyyttä turvallisilta aikuisilta.
Milloin sureva lapsi tarvitsee ammattiapua?
Mitä suru on? -tietosivulla on kerrottu merkeistä, joista tunnistaa surevan ammattiavun tarpeen. Nämä merkit koskevat myös lapsia ja nuoria, ja surevan lapsen tai nuoren kanssa tekemisissä olevan aikuisen kannattaa tutustua niihin.
Tärkeää on huomioida perhe ja perheen tilanne kokonaisuutena! Lisäksi seuraavat merkit kertovat ammattiavun tarpeesta:
- Lapsi eristäytyy ystävistään ja/tai aikuisista.
- Lapsen käyttäytyminen ja persoonallisuus muuttuvat dramaattisesti.
- Lapsella on hallusinaatioita tai lapsi puhuu hajanaisesti.
Tietoa lapsen ja nuoren tukemiseen akuutissa kriisitilanteessa
Traumaterapiakeskus:
Miten autat lasta kriisitilanteessa
Punainen Risti:
Lapsen tai nuoren auttaminen kriisitilanteessa
Pelastakaa Lapset:
Näin tuet lasta tai nuorta kriistilanteessa
Mannerheimin Lastensuojeluliitto
Mistä apua perheen huoliin ja kriiseihin?
Mistä lapselle tai nuorelle voi saada ammattiapua?
Jos huoli lapsesta tai nuoresta herää, yhteyttä voi ottaa esimerkiksi perheneuvolaan, koulun oppilashuoltoon tai terveyskeskukseen. Kriisitilanteessa yhteyttä voi ottaa kriisikeskukseen tai sosiaali- ja kriisipäivystykseen.
Vertaistukijärjestöt järjestävät lapsille ja nuorille omia tapahtumia ja perheen yhteisiä viikonloppuja, joissa lapset saavat vertaistukea ammattilaisen ohjauksessa. Myös MIELI Suomen Mielenterveys ry järjestää tukea läheisensä menettäneille lapsille ja nuorille. Lisäksi tukea lapsille ja nuorille voi saada lapsiperhejärjestöiltä tai seurakunnilta.
Lasten ja nuorten psykososiaaliset palvelut
Kriisityö on keskustelutukea, jonka tarkoitus on tukea akuutin kriisin keskellä. Kunnasta riippuen, palvelu on suunnattu joko aikuiselle tai koko perheelle. Kriisityössä voidaan arvioida tuen tarve arkeen, kartoittamalla tukiverkostot ja selviytymiskeinot.
Terveyskeskus
Terveyskeskus on kunnan ylläpitämä perusterveydenhuollon palvelu, jossa työskentelee muun muassa lääkäreitä ja terveydenhoitajia. Terveyskeskuksesta voi hakea apua kaikissa terveyteen ja hyvinvointiin liittyviin asioissa. Terveysasemalta voi saada perustason mielenterveyspalveluita tai tarvittaessa lähetteen sopivien tukipalveluiden piriin.
Lastenneuvola
Lastenneuvolan tehtävänä on edistää alle kouluikäisten lasten ja heidän perheidensä terveyttä ja hyvinvointia. Neuvola tukee vanhempia lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa sekä ohjaa tarvittaessa sopivien palveluiden piiriin. Lastenneuvolassa työskentelevät terveydenhoitaja ja lääkäri. Neuvolapsykologin palvelut voivat tulla kyseeseen kohdattaessa erilaisia perhe-elämän pulmia, vanhemmuuden haasteita ja epävarmuuksia tai jos kaivataan arviota ja tukea koskien lapsen kehitystä ja tunne elämän haasteita.
Koulu- ja opiskeluterveydenhuolto
Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon tehtävä on lapsen ja nuoren normaalin kasvun ja kehityksen seuranta sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon tehtävänä on myös erityisen tuen tai tutkimusten tarpeen varhainen tunnistaminen. Siellä työskentelevät terveydenhoitaja ja lääkäri. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto toimii yhteistyössä muiden oppilas- ja opiskeluhuollon toimijoiden kanssa, sekä ohjaa tarvittaessa jatkotutkimuksiin tai hoitoon.
Oppilas- ja opiskeluhuoltoon kuuluvat koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palveluiden lisäksi psykologi- ja kuraattoripalvelut. Oppilas- ja opiskelijahuollon tehtävänä on tukea opiskelijoiden oppimista, terveyttä ja hyvinvointia sekä tukea vanhempien ja huoltajien hyvinvointia ja kasvatustyötä.
Lasten- ja nuorisopsykiatria
Tukea ja hoitoa lasten ja nuorten psyykkisiin ongelmiin. Mielenterveysongelmat voivat ilmetä mm. käyttäytymishäiriöinä, keskittymisvaikeuksina, ylivilkkautena, ahdistuneisuutena, masentuneisuutena, pelkotiloina ja vaikeimmillaan psykoottisina oireina. Lastenpsykiatrinen hoito suunnitellaan aina lapsen ja perheen hoidon tarpeiden perusteella. Lasten ja nuorten psykiatrialla työskentelee lukuisa joukko eri ammattilaisia hoitotahosta riippuen. Työryhmään voi kuulua mm. lääkäri, erikoissairaanhoitaja, psykologi ja sosiaalityöntekijä. Tavallisesti psykiatrian palveluihin ohjaudutaan lähetteellä.
Sosiaalipalveluita järjestetään erilaisiin tuen tarpeisiin. Osaan palveluista voidaan hakeutua matalalla kynnyksellä. Jos erityisen tuen tarve on ilmeinen, palvelutarve on laaja tai on epäselvää, millaisia sosiaalipalveluita perheeseen tarvitaan, voidaan pyytää tehtäväksi palvelutarpeen arviointi. Pyyntö palvelutarpeen arvioimiseksi voidaan tehdä yhdessä ammattilaisen kanssa tai itse, ottamalla yhteyttä sosiaalihuoltoon.
Kasvatus- ja perheneuvonta
Perheneuvolasta saa apua lapsen tai nuoren kehitykseen ja kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä, pulmallisissa perhetilanteissa sekä lasta tai perhettä kohdanneissa kriiseissä. Kasvatus- ja perheneuvonnassa voi työskennellä psykologeja, sosiaalityöntekijöitä, lääkäreitä sekä perheneuvojia ja perheterapeutteja. Kasvatus- ja perheneuvonta on matalan kynnyksen kohdennettu palvelu, jonka asiakkaaksi tullaan oma-aloitteisesti tai yhteistyötahon ohjaamana. Kunnasta riippuen palvelu on tarkoitettu 0 – 13-vuotiaille tai 0 – 17-vuotiaille lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen.
Lapsiperheiden kotipalvelu
Kotipalvelu on konkreettista apua arkeen. Kotipalvelu voi olla huolenpitoon, toimintakyvyn ylläpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen, asiointiin sekä muihin jokapäiväiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista. Kotipalvelu on tilapäistä työtä perheen arjen tukemiseksi. Sen tarkoituksena on edistää perheen arjessa selviytymistä sekä lapsen hyvää kasvua ja kehitystä.
Sosiaaliohjaus
Sosiaaliohjauksella tarkoitetaan neuvontaa, ohjausta ja tukea palvelujen käytössä sekä yhteistyötä eri tukimuotojen yhteensovittamisessa. Tavoitteena on yksilöiden ja perheiden hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen sekä elämänhallinnan ja toimintakyvyn tukeminen. Lapsiperheiden sosiaaliohjaus on tiiviisti yhteydessä perheen arkeen ja sen työskentely voi tapahtua mm. puhelimitse tai perheen kotona.
Perhesosiaalityö
Perhetyö on sosiaaliohjausta, joka tukee erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten terveyttä ja kehitystä, mutta ei vaadi lastensuojelun asiakkuutta. Perhesosiaalityön käytössä ovat perhetyön, kotipalvelun, tukihenkilö ja tukiperhetoiminnan lisäksi kaikki muutkin kunnan palvelut. Perhetyön tarkoituksena on tukea ja ohjata perhettä heidän omien voimavarojen vahvistamiseksi ja keskinäisen vuorovaikutuksen parantamiseksi. Perhetyö voi auttaa lasten hoidossa ja kasvatuksessa, arjen hallinnassa ja äkillisissä kriiseissä sekä arjen muutoksissa.
Lastensuojelu
Lastensuojelun asiakkaaksi tullaan silloin kun yleiset perhepalvelut todetaan riittämättömiksi. Apu suunnitellaan yksilöllisesti lapsen ja perheen tarpeisiin. Lastensuojelun avohuollon palveluihin kuuluvat muun muassa tehostettu perhetyö, tukihenkilö- tai tukiperhetoiminta ja perhekuntoutus.
Käpy Lapsikuolemaperheet ry
Tarjoaa vertaistukea perheille, joissa lapsi on kuollut. Tukimuotoja ovat mm. tukiryhmät lapsille, nuorille ja perheille sekä perheviikonloput ja nuorten keskustelupalsta.
Nuoret lesket ry
Tukea leskiperheille; vertaistukiviikonloppuja, tukiryhmiä myös lapsille ja nuorille, lastenhoitoa aikuisten vertaistukiryhmissä.
Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry
Vertaistukea henkirikoksen uhrin läheiselle. Täällä voit tutustua Huoma ry:n järjestämään tukeen lapsille ja nuorille.
Surunauha ry
Tukea itsemurhan tehneiden läheisille. Tukimuotoja alaikäisille mm. Vesova-vertaistukiviikonloppu koko perheelle, nuorten viikonloppu, ja läheisen itsemurha-chat (myös nuorille).
Sylva ry
Syöpäsairaiden Lasten Vanhempien Yhdistys. Tarjoaa neuvontaa ja vertaistukea, mm. Lapsensa menettäneiden perhekurssi.
Syöpäjärjestöt
Syöpään tai muuhun kuolleiden omaisille kuntoutuskursseja, myös
lapsille, nuorille ja koko perheelle.
Pienperheyhdistys ry
Toimintaa yhden vanhemman perheille, mm. mieskaveritoiminta, perhekahvilat, ryhmät, leirit, retket ja tapahtumat.
Sekasin-chat
Sekasin-chat on suunnattu 12–29-vuotiaille nuorille. Keskusteluapua saatavilla päivittäin mieltä askarruttavista asioista.
MLL:n lasten ja nuorten puhelin, chat ja kirjepalvelu alle 25-vuotiaille
Vapaaehtoinen koulutettu aikuinen vastaa maksuttomaan puhelimeen: 116111.
Nettikirjepalvelussa lapset ja nuoret voivat kirjottaa kirjeen vapaaehtoiselle.
Lasten ja nuorten chat MLL:n joka päivä kello 17-20.
Mielenterveystalon TOIVO – Kriisistä selviytymisen oma-apuohjelma nuorille
MIELI Suomen Mielenterveys ry:n ja HUS:n Nuorten mielenterveystalon kehittämä apuohjelma verkossa. Tarkoituksena on auttaa nuorta käsittelemään vaikeaa elämäntilannetta ja selviytymään siitä.
Sekasin Gaming
Sekasin Gaming on nuorille suunnattu, 24/7 auki oleva palvelu discordissa. Sekasin Gaming serverin puhe- ja tekstikanavilla voi jutella ja pelailla tuttujen tai tuntemattomien kanssa turvallisesti. Paikalla on vertaisten lisäksi säännöllisesti eri alojen ammattilaisia. Serverin moderointi toimii vuorokauden ympäri.
Seurakunnat
Sururyhmiä läheisen kuoleman kohdanneille, myös lapsille ja nuorille. Ei edellytä kirkkoon kuulumista. Lisätietoa oman seurakunnan nettisivuilta.
Nuorisoasema
Nuorisoasemat ovat A-klinikkasäätiön ja kuntien ylläpitämiä palveluja. Ne ovat nuorille ja heidän läheisilleen tarkoitettuja avohoitoyksiköitä, joista saa apua päihde- ja riippuvuusongelmiin sekä yleensä erilaisiin nuoruusikään liittyviin kriiseihin.
Huolinavigaattori
Lasten mielenterveystalon huolinavigaattorin avulla mahdollista hakea pulma- tai oirelähtöisesti palveluita oman kunnan alueen palveluista.
Kuuntele podcast-jakso lapsen ja nuoren surusta
Surevan kohtaaminen -hanke tuotti yhteistyössä Sote-akatemian kanssa jakson Turun yliopiston Yhteinen ääni -podcastiin.
Jaksossa Surevan kohtaaminen -hankkeen projektipäällikkö Anne Viitala haastattelee Nuoret Lesket ry:n toiminnanjohtajaa Sirpa Mynttistä sekä Käpy Lapsikuolemaperheet ry:n toiminnanjohtajaa Susanna Uittomäkeä.
Jaksossa keskustellaan siitä, millaista on lapsen suru sekä siitä, miksi ja millä lailla lasta ja lapsen surua tulisi huomioida, kun lapsen läheinen on kuollut.