10.10.2020 vietetään Maailma mielenterveyspäivää. Tänä vuonna mielenterveyspäivänä korostetaan kuuntelemisen tärkeyttä teemalla ”vihreää valoa kuuntelemiselle”. Surevan kohtaaminen -hanke on kampanjassa mukana, sillä kuunteleminen on olennaisen tärkeä osa surevan kohtaamisen taitoa. Surunauha ry:n kokemusasiantuntija Päivi kertoo, miten tärkeää ammattilaisten kuunteleminen on hänelle ollut.
”Puolisoni teki itsemurhan joulun alla vuonna 2010. Tapahtuma tuli aivan yllätyksenä. Ei mitään uhkailuja koskaan, päinvastoin. Hän oli aikanaan kokenut läheisen itsemurhan ja sanoi aina, ettei ikinä voisi tehdä sitä lapsilleen. Siihen samaan hän kuitenkin päätyi, mihin läheisensäkin.
Joulu oli tulossa ja meillä oli muutto kesken. Vanha asunto piti olla viimeinen päivä joulukuuta tyhjänä. Sitten tulivat puolison itsemurha, hautajaisten järjestely, kaikki. Pikkuiset lapsemme odottivat joulua ja joulupukkia, isommat lapset eivät enää teon jälkeen.
Jälkeenpäin tajusin toimineeni kuin robotti. Kaikki asiat piti saada toimimaan. Kun hautajaiset olivat ohitse, tuli jonkinlainen romahdus. Terveyskeskuslääkäri oli kirjoittanut viikon sairauslomaa ja sanoi, että mene sitten työterveyteen, ellet pysty olemaan töissä.
Sinne sitten hakeuduin, kun en pystynytkään heti palaamaan töihin, vaikka niin olin päättänyt.
Meillä työterveydessä oli nuori naislääkäri sekä työterveyshoitaja. He olivat aivan mahtavia, vaikkei minun kohtaamiseni varmasti ollut aina ihan helppoakaan. Kuinka monet itkut itkinkään vuoroin toisen ja taas vuoroin toisen luona.
Aina heillä oli aikaa kuunnella, tarjota nessuja ja kannatella minua surussani. Ikinä ei ollut sellaista tunnetta, että minun olisi pitänyt jo lähteä, vaikka varmasti olin välillä yliajallakin. En olisi voinut saada parempia terveydenhoidon ammattilaisia tukemaan selviytymistäni elämäni suurimmasta tragediasta.
Toivoisin, että ihan jokainen saman kokeva saisi yhtä upeat terveydenhuollon ammattilaiset tuekseen elämänsä vaikeimmalla hetkellä.
Aina, kun mietin kokemaani tragediaa, sydämessä on lämmin tunne tuota lääkäriä ja työterveyshoitajaa kohtaan. Ilman heitä en varmasti olisi tässä. Voin vilpittömästi kiittää koko sydämestäni heitä siitä, että minä olen ja minä elän. ”
