Juttu on julkaistu alun perin TTT-lehden verkkosivuilla otsikolla Yllättävä menetys vei työkyvyn – joustot ja työyhteisön tuki auttoivat surussa.
Läheisen menettänyt työkaveri kaipaa työyhteisöltään tukea ja ymmärrystä. Vaikka jokainen sureva on kohdattava yksilönä, voi organisaation etukäteen laatima toimintamalli helpottaa kohtaamisia ja siten johtaa parempaan työssä jaksamiseen. Sisarensa henkirikokselle menettäneen Anun suru osattiin kohdata työpaikalla onnistuneesti.
Anu menetti sisarensa henkirikoksen uhrina syksyllä 2013.
– Kaikki tapahtui yllättäen ja vei maton jalkojen alta. Seuraavana päivänä olisi pitänyt mennä töihin, mutta laitoin pomolle viestin tapahtuneesta ja hän vastasi ymmärtävästi ja kehotti ottamaan aikaa, Anu muistelee.
Aikaa Anu tarvitsikin. Yhtä tiettyä toimintamallia surun kohtaamiseen ei voida antaa, ja siksi surevan toiveiden kuunteleminen on merkittävää. Myös sairausloman tarve on hyvin yksilöllistä läheisen kuoleman jälkeen. Toiset haluavat palata töihin nopeasti menetyksen jälkeen, kun taas toisille pitkä sairausloma on edellytys työkyvyn palautumisen kannalta. Sairauslomaa myönnetään kuitenkin hyvin vaihtelevasti.
Läheisen äkillisestä menetyksestä johtuvalle työkyvyttömyydelle ei ole omaa diagnoosia ja siksi sairausloman saaminen voi olla joskus myös haastavaa.
Työnantaja voi omalta osaltaan helpottaa tilannetta tukemalla ja ohjaamalla surevaa toimivan työterveyden sekä surujärjestöjen tarjoaman vertaistuen piiriin.
Anu ajatteli ensin työn helpottavan, mutta huomasi muutaman viikon työssäolon jälkeen tarvitsevansa enemmän aikaa surra.
– Onneksi työterveyslääkärini on ottanut minut aina hyvin vastaan ja ymmärtänyt, että menetyksen jälkeen ihmisen toimintakyky ei ole normaali. Hän tajusi tilanteen ja ymmärsi, että haen sairauslomaa sen vuoksi, että voin huonosti, Anu kertoo.
Avoin keskustelu auttoi
Joissakin tilanteissa surevan töihin paluuta voidaan helpottaa työajan vähentämisellä tai muilla joustoilla. Myös etätyömahdollisuutta ja tehtävien uudelleenjärjestelyä voidaan harkita. Varhaiskasvatuksessa työskennelleen Anun työtehtäviä ei tapahtuman jälkeen muutettu, sillä Anu ja esihenkilö olivat yhtä mieltä siitä, että poissaolo oli tilanteessa paras ratkaisu.
– Työni on luonteeltaan ihmisten kanssa olemista, joten pelkäsin jatkuvasti romahtamistani. Ehkä toimistotyössä yksinäni olisin pystynyt tekemään työni lyhyemmällä poissaololla, nyt kuitenkin sairaslomia oli pätkissä pitkin vuotta, Anu miettii.
Tärkeää surevan töihin paluun helpottamisessa on avoin puheyhteys surevan ja työnantajan välillä. Surevalta voi rohkeasti kysyä, millaisia ajatuksia, toiveita ja pelkoja hänellä on. Vaikka sureva ei heti apua toivoisikaan, kannattaa esihenkilön kysyä asiasta säännöllisesti uudelleen, sillä surevan tarpeet voivat muuttua pitkänkin ajan jälkeen. Ylipäätään yhteydenpito on tärkeää, sillä sen on havaittu helpottavan myöhempää töihinpaluuta. Ennen varsinaista töihinpaluuta on myös suositeltavaa tehdä kirjallinen töihinpaluusuunnitelma, johon on kirjattuna kaikki sovitut työssä jaksamista helpottavat järjestelyt. Lisää neuvoja surevan kohtaamiseen työyhteisössä >>
Anu puhui alusta alkaen avoimesti tilanteestaan ja esihenkilön kanssa löydettiin yhteinen ymmärrys eri vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen.
– Sovimme esimieheni kanssa, että voin sanoa, etten pysty tai jaksa, mikäli sellainen olo tulee ja silloin joku muu voi hoitaa asia. Kaikki työyhteisössä ymmärsivät, miten suuresta asiasta menetyksessä oli elämässäni kyse, eikä minkäänlaista kyräilyä esiintynyt, Anu kertoo.
Surevan kohtaamista voi harjoitella
On tärkeää, että esihenkilö huolehtii surevan toiveiden toteutumisesta. Jotkut surevat toivovat, että tapahtuneesta menetyksestä tiedetään ja puhutaan työpaikalla, toiset puolestaan haluavat pitää läheisen kuoleman yksityisasiana. Anu kertoo, että hänen paluutaan työpaikalle helpotti työkavereiden ymmärtäväisyys. Työkaverit olivat läsnä ja kuuntelivat sekä pystyivät puhumaan Anulle myös muista kuin menetykseen liittyvistä asioista.
– Tilannetta varmasti helpotti se, että olen avoimesti puhunut ja kertonut menetyksestä ja sanonut, että jos asia mietityttää minulta voi aina kysyä. En halua, että tapahtuma on mikään peikko ja sen vuoksi olen mukana myös Surevan kohtaaminen -hankkeessa, hän korostaa.
Anu kertoo kokemuksestaan toimimalla kokemusasiantuntijana Surevan kohtaaminen -hankkeessa.
– Henkilöstöä ei koskaan kouluteta liikaa surevan kohtaamisesta. Kuuntelemisen ohella on tärkeää, että surevat huomioidaan yksilöinä. Läheisensä menettänyt ihminen on niin hajalla ja rikki, että häntä on välillä käsiteltävä silkkihansikkain, jottei tule loukanneeksi, Anu huomauttaa.
Surevan kunnioittava ja tukeva kohtaaminen on taitoa, jota voi kehittää. Maksuton ja kaikille avoin Surevan kohtaaminen työelämässä -webinaari järjestetään 9.9.2021. Webinaari tarjoaa kattavasti tietoa niin työnantajan, työntekijän kuin surevankin näkökulmasta. Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet >>
