Kokemusasiantuntijoiden jouluissa soivat surun sävelet

Monet läheisensä menettäneet voivat kokea joulun ajan hyvin raskaana tai ristiriitaisena. Tunteet voivat vuorotella ilosta syvään suruun. Erityisesti silloin, kun on tapana kokoontua yhteen, korostuu kaipaus läheisestä, joka ei enää ole mukana joulunvietossa. 

Joulu, jolloin kaikki muuttui

– Joulun aika on nykyään hyvin ristiriitainen. Lapsemme menehtyi vain muutama päivä ennen joulua. Jouluun liittyy aina ikävää ja kaipausta. Joulukuussa muistelen paljon sitä, mitä teimme yhdessä viimeisen joulukuun aikana. Esikoispojalla on nyt kaksi pikkusiskoa. Heidän kanssaan joulusta on oppinut iloitsemaan uudelleen ja yritän ottaa siitä ilosta kaiken irti, Jenni Käpy Lapsikuolemaperheet ry:stä kertoo.

– Ennen pojan kuolemaa hoidin jouluun liittyvät asiat ja valmistelut hyvissä ajoin. Kolmatta yhteistä joulua valmisteltiin yhdessä. Lahjat oli ostettu, joulukortit kuvineen lähetetty sukulaisille, joulukalenterin luukkuja avattu ja kotia koristeltu. Sinä jouluna kaikki muistutti pojasta ja joulu oli tietenkin todella raskas. Ensimmäiset joulut olivat vaikeita. En uskaltanut tehdä mitään, mitä me teimme yhdessä. En uskaltanut iloita joulusta, enkä valmistella mitään. Edelleen on joitakin asioita, mitä välttelen, koska ne muistuttavat pojasta ja pelkään tehdä niitä uudelleen, ettei taas jotain kamalaa tapahtuisi, Jenni toteaa.

Moni läheisensä menettänyt saattaa kokea, että olisi helpompi hypätä koko joulun yli kuin viettää sitä entiseen tapaan. Koska joulua ei voi täysin yhteiskunnassamme välttää, on surevien tavalla tai toisella kohdattava juhlapyhä ja sen mukanaan tuoma tunneskaala.

Surun sumentama joulu

Ensimmäiset joulut, juhlapyhät ja merkkipäivät ilman läheistä ovat usein vaikeimpia. Monet aiemmin tärkeät asiat saattavat menetyksen myötä tuntua merkityksettömiltä. Suru ja sen tuoma tuska peittävät kaiken alleen.

– Olen rakastanut joulua oikeastaan aina jo ihan pikku tytöstä lähtien, joulun tunnelmaa, tuoksua, joululauluja ja pipareita. Kieltämättä joulunvietto on muuttunut vuosien kuluessa ja etenkin ainoan lapseni menetyksen jälkeen. Ensimmäiset joulut hänen poismenonsa jälkeen menivät kuin sumussa, vaikka vietin niitä läheisteni kanssa. Olin läsnä, mutta en kuitenkaan ollut. Nyt joulu on rauhoittumisen aikaa, Marja-Leena Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry:stä kertoo.

Tutut perinteet tuovat turvaa

– Mieheni kuoli elokuun lopussa ja kun ensimmäistä kertaa mietimme tulevaa joulunviettoa, oli tytöillä ensin ajatus, että jätetään koko joulu väliin. Myöhemmin sitten, kun olimme hautajaiset ja uurnan laskun järjestäneet oman perheemme näköisesti, vahvistui ajatus siitä, että pidämme kiinni tutuista joulunvieton tavoista eli teemme kaiken kuten aina ennenkin, Marja Nuoret Lesket ry:stä kertoo.

– Musiikki on myös aina ollut tärkeä osa joulua ja on ihana kuunnella ja laulaa vanhoja tuttuja joululauluja. Samalla joulusta tulee se tuttu ja turvallinen, joka säilyy pohjimmiltaan samanlaisena, vaikka kaikki muu muuttuukin, Marja jatkaa.

Joitakin tutut perinteet voivat auttaa ensimmäisten juhlapyhien yli. Ne muistuttavat siitä, että kaikki ei muutu, vaan jotkin asiat säilyvät ennallaan. Tutut perinteet voivat tuoda mieleen hyviä muistoja yhdessä vietetyistä jouluista.

Kaiken alla lymyää suru

Vuosienkin päästä suru näkyy ja tuntuu tavalla tai toisella kokemusasiantuntijoiden jouluissa. He antavatkin jouluna tilaa myös surulle ja muistelulle.

– Muistelemme lasten kanssa äitiä ja viemme kynttilän haudalle. Haudalla näkee paljon muidenkin tuomia kynttilöitä. Se muistuttaa meitä, kuinka tärkeä ihminen hän oli monelle ja että häntä ei ole unohdettu, Pasi Surunauha ry:stä kertoo.

– Vaikka nykyään jouluissa on jo iloa, niin aina yksi puuttuu porukasta. Suru siitä, miksi pieni poika ei saanut enempää jouluja, ei saanut jännittää joulupukin tuloa tai saanut koristella kuusta, Jenni kuvailee.

– Jotenkin joulun aikaan liittyy aina vähän melankoliaa, kun miettii noita tapahtuneita asioita, mutta koska joulu on muutenkin sellainen hiljentymisen juhla, saa se tuoda mieleen myös surullisia asioita, Marja ajattelee.

Kun ikävä valtaa mielen

Suru ei kaihda joulua, vaan tulee kyselemättä seuralaiseksi myös joulunviettoon. Kysyn kokemusasiantuntijoilta, mikä heitä auttaa, jos jouluna tulee vaikea hetki.

– Annan surun tulla, jos on tullakseen, en pakota sitä pois. Aina se jossain kohtaa helpottaa ja nykyään jo paljon helpommin, Pasi kertoo.

– Suru ei kysy lupaa tulla, se vain tulee kysymättä ja vyöryy päälle. Vaikeina hetkinä muistelen häntä ja keskustelen hänestä läheisteni kanssa, etenkin äitini kanssa. Haudalla käydessäni lähetän jouluiset terveiset sinne jonnekin ja kerron että rakastan häntä ja että ikävä on edelleen sanoinkuvaamaton, Marja-Leena kertoo.

– Teen itselleni mielekkäitä asioita. Lähden kävelylle tai katson hyvän elokuvan. Lasten kanssa puuhastelu auttaa joulun yli, Jenni toteaa.

Muistot saavat hymyilemään

Yhdessä vietetyt joulut tuovat mieliin hyviä muistoja, jotka ovat läheisensä menettäneille todella arvokkaita.

– Muistoista onneksi löytyy iloa, olihan meillä sentään perheenä parikymmentä yhteistä joulua joulupukkeineen ja lasten riemuineen, Marja toteaa.

– Joulu herättää ennen kaikkea lämpimiä tunteita ja hyviä muistoja menneestä. Päällimmäisenä tunteena ovat lämpimät muistot ja jaetut yhteiset hetket, Pasi kertoo.

– Kaipaus ja muistot nousevat jouluna mieleen, tonttujen kurkistelu ikkunoista, kirjeen kirjoittamisen Korvatunturille ja ilo joulupukin odotuksesta ja lahjojen avaamisesta, kun paketeista paljastui lahjoja, jotka olivat toiveiden mukaisia. Nauru ja ilo pojan kasvoilla – ne muistot nousevat mieleen ajalta, kun hän oli pieni poika. Aikuisuudesta mieleeni on jäänyt yhteinen ajanvietto ja keskustelut. Ikävä ja kaipaus on aina läsnä mutta erityisesti jouluna, Marja-Leena kertoo.

Tärkeintä joulussa ovat läheiset

Ajan myötä jouluihin voi surun rinnalle tulla muitakin sävyjä. Iloa ja lohtua voi löytyä niin uusista kuin tutuistakin asioista. Kysyn kokemusasiantuntijoilta, mikä heidän jouluihinsa tuo iloa ja valoa?

– Se, että minulla on hienot muistot jäljellä ja perheemme voi henkisesti ja fyysisesti hyvin, tärkeät rakkaat läheiset ja ystävät sekä rauhoittuminen kaikesta turhasta kiireestä, Pasi kertoo.

– Nykyään iloa jouluun tuo elossa olevat lapset, joiden kanssa koitan uskaltaa tehdä jouluisia juttuja ja antaa heille mahdollisuuden nauttia joulusta ja joulun ihmeistä niin kuin isovelikin sai tehdä, Jenni sanoo.

– Jouluun iloa tuovat läheiseni, sisaruksillani on lapsenlapsia, joten osan joulusta saan nauttia lasten naurusta ja ilosta. Sen jälkeen on hyvä nauttia rauhallisista hetkistä kotona. Haikeutta jouluun tuo tietoisuus siitä, että minusta ei tule koskaan isoäitiä, mutta onneksi elämässä on noita pieniä lapsukaisia, Marja-Leena toteaa.

Jokaisen joulu saa olla omannäköinen

Lopuksi kysyn kokemusasiantuntijoilta, mitä he haluaisivat sanoa muille, joilla jouluun liittyy surua.

– Surua ei kannata pidätellä. Joka joulu se suru aina muuttaa muotoaan ja huomaat että elämä jatkuu, joka joulu hieman helpommin ja helpommin, Pasi rohkaisee.

– Joulunvietto pitää lähteä siitä, mikä tuo itselle hyvän mielen ja mitä itse haluaa tehdä. Joulun ei pidä kuormittaa ketään vain siksi, että jotain kuuluu tehdä jouluna, Jenni ajattelee.