Tulevana sunnuntaina isiä ja isoisiä muistetaan monissa perheissä kortein, lahjoin ja herkuin. Kaikilla isänpäivään ei liity vain iloa ja yhdessäoloa rakkaiden kanssa. Miten viettää isänpäivää, kun isiä ei pääse halaamaan tai ojentamaan hänelle tehtyä korttia? Merkkipäivinä läheisen menetys ja se, että itselle rakas ihminen on poissa voi tuntua erityisen raskaalta ja surulliselta. Kysyimme kokemusasiantuntijoiltamme, miten he ovat viettäneet isänpäivää läheisen menetyksen jälkeen ja millaisia ajatuksia heillä isäinpäivään liittyy.
Kuva: Unsplash, Phil Hearing
– Koko päivä nostattaa lapsessa niin paljon enemmän kysymyksiä isästä ja surua. Se ettei hän voi halata isiä ja antaa korttia. Ei ole sama asia tehdä korttia esimerkiksi papalle, ei vain ole, toteaa kokemusasiantuntija Suvi.
– Isänpäivänä muistetaan edelleen pappoja. Isän syntymäpäivä sattuu isänpäivän tienoille, joten samalla juhlitaan synttäreitä. Tytöt kirjoittavat tai piirtävät isälle ja sitten teokset poltetaan pihalla, jolloin ne nousevat savuna taivaalle. Isälle sytytetään kynttilä kotona ja viedään kolme punaista ruusua kynttilän kera uurnalehtoon, kertoo Tuija heidän tavastaan viettää isänpäivää perheen kokeman menetyksen jälkeen.
Muistoja isästä kannetaan sydämissä aina
Menetyksen kokeneiden perheiden isänpäivään mahtuu myös iloa. Yhdessä voidaan muistella menneitä vuosia ja kokemuksia. Isänpäivää voidaan ja halutaan viettää surusta ja menetyksestä huolimatta.
– Meillä on menetyksistä, jolloin isäinpäivän vietot muuttuivat, jo yli kahdeksan vuotta. Ensin vaari, sitten pappa ja sitten vielä lasten isä. Tuo aika oli jatkuvaa luopumisen ja menetyksen tuskaa. Isäinpäiviä on tullut ja mennyt. Päivät ovat kuitenkin alusta asti muistuttaneet toisiaan. Mitään toista hautajaispäivää emme ole kuitenkaan viettäneet. Olemme muistelleet yhdessä lasten kanssa kaikkia hauskoja, iloisia jopa hölmöjäkin juttuja elämän varrelta. Olemme saattaneet tehdä yhdessä ruokaa tai käydä jopa ravintolassa syömässä, kuten aina ennen oli tapana käydä. Hautausmaalle veimme myös alkuvuosina kynttilät, kertoo Mari heidän tavastaan viettää isänpäivää.
– Lapset ovat kuoleman jälkeenkin toivoneet, että isäinpäivää saadaan ja voidaan viettää ja siihen voidaan valmistautua esimerkiksi koulussa. Enemmän he kokevat ahdistavana sen, jos isänpäivästä tai isästä ei puhuta tai aihetta vältellään. Avoimuus isän kuolemasta on ollut yksi tärkeä osatekijä lastenkin surun käsittelyssä. Ikävä jää, mutta suru muuttaa muotoaan joka hetki. Kaikki tunteet on sallittuja ja ne otetaan vastaan, kertoo Tuija.
– Meistä jokainen kuitenkin muistelee isää, aviomiestään ihan arjessakin edelleen, eikä vain isäinpäivänä, Mari toteaa.
Kuva: Unsplash, Dmitry Mashkin
Kun yhteisiä muistoja elämästä isän kanssa ei ole
Oman surunsa lisäksi vanhempi suree lastensa kokemaa menetystä. Juhlapyhien vietto voi vanhemmasta tuntua lohduttavan muistelun sijaan raskaalta päivältä, jota ei pääse pakoon, vaikka haluaisi.
– Olin viimeisilläni raskaana, kun avopuolisoni kuoli eikä yhtäkään isänpäivää päästy viettämään. Asia on kuitenkin pakosti pienen poikamme elämässä, kun jo päiväkodissa häneltä kysytään, kenelle hän tekee kortin, Suvi sanoittaa.
– Sen lisäksi että kannan oman kipuni ja suruni, kannan myös poikani surua. Hän kaipaa isäänsä, kehen ei koskaan päässyt edes tutustumaan. Viime vuonna, ensimmäisellä luokalla, hän yllätti ja sanoi haluavansa tehdä kortin isälle. Hän teki kortin ja veimme sen haudalle. Kiinnitimme kortin ilmastointiteipillä, että se kestää. On yhtä tuskaa avata isänpäivänä esimerkiksi Facebook ja katsoa iloisia, onnellisia päivityksiä. Meillä ei vietetä isäin- eikä äitienpäivää, kun ei ole sitä toista aikuista, kertoo Suvi.
Tärkeintä tulevana sunnuntaina on, että jokainen saa viettää päivää niin kuin itse hyväksi kokee. Isänpäivänä saa näkyä niin ilo yhteisestä elämästä ja muistoista kuin suru menetetystä rakkaasta ja menetetyistä vuosista.
