Timon haastattelu on julkaistu ensimmäisen kerran Suomen nuoret lesket ry:n jäsenlehdessä joulukuussa 2018.
Paimiolainen Timo Läpinen vastaa puhelimeen autossaan. Hän on ajelemassa kohti Seinäjokea, jossa suuntana on syöpäsairaanhoitajien koulutuspäivät. Siellä Timo kertoo ammattilaisille oman elämänsä kipeistä hetkistä ja siitä, miten ammattilaiset voivat auttaa muita saman kokeneita.
Timon puoliso Mari sairastui syöpään kesällä 2014. Jo seuraavana syksynä Mari oli kuollut. ”Ei siihen ehtinyt valmistautua yhtään”, kertoo Timo, joka jäi varoittamatta kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Nyt hän haluaa auttaa surevia ja ammattilaisia kertomalla omista kokemuksistaan.
Tuhkimotarinan kautta kokemusasiantuntijaksi
Viime vuoden tammikuussa Timo osallistui Ylen Tuhkimotarinoita-ohjelmaan, jossa kerrottiin hänen menetyksestään ja elämästään sen jälkeen. ”Olimme kuvaamassa ohjelmaa Turun yliopistollisessa sairaalassa, missä vaimoani hoidettiin. Silloin sairaalan keuhkotautien osaston osastonlääkäri tuli kysymään, voisinko mennä puhumaan Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin koulutuspäiville seuraavana syksynä. Hän ajatteli, että koska puhun aiheesta televisiossa, minua ehkä uskaltaa pyytää puhumaan ammattilaisillekin”, Timo kertaa matkaansa kokemusasiantuntijaksi.
Puheenvuoro herätti kiinnostusta, ja Timo kutsuttiin puhumaan muuallekin. Seuraavana vuonna hän näki lehtiartikkelin surujärjestöjen yhteisestä Surevan kohtaaminen -hankkeesta, jossa koulutetaan kokemusasiantuntijoita puhumaan ammattilaisille. ”Soitin Nuorten leskien Sirpa Mynttiselle ja kysyin lisää hankkeesta. Sirpa kertoi, että minulla voisi olla mahdollisuus päästä hankkeen järjestämään kokemusasiantuntijakoulutukseen seuraavana syksynä. Niinpä hain ja pääsin mukaan”, Timo kertoo.
Koulutuksessa oli osallistujia kaikista hankkeessa mukana olevista surujärjestöistä: Nuorten leskien lisäksi hankkeessa ovat mukana henkirikoksen uhrien läheisten vertaistukijärjestö Huoma ry, lapsensa menettäneiden vertaistukijärjestö KÄPY ry sekä itsemurhan tehneiden läheisten vertaistukijärjestö Surunauha ry. Timon mukaan erilaisten ihmisten tapaaminen on rikkaus, ja jo keskustelut eritaustaisten ihmisten kanssa opettivat paljon. ”Vaikka puhuminen ja esiintyminen ei ole minulle uutta, löysin silti koulutuksesta uutta kehitettävää ja opin uusia asioita. Esiintymiskoulutus oli todella hyvä, samoin ryhmäkeskustelut ja puheenvuorojen esittäminen ryhmissä.”
Vaikeasta aiheesta puhuminen koettelee, mutta antaa paljon
Timo on ollut puhumassa monenlaisissa tilaisuuksissa ja saanut esiintymisestään hyvää palautetta. ”Kyllähän se koettelee. Kokemuspuheenvuoron pidettyään tuntee tehneensä jotain ja on väsynyt, vaikka muilta osin on ollut vapaapäivä. Tilaisuudet ovat silti antoisia. Minulle on tärkeää päästä kertomaan ammattilaisille, miltä tällainen tapahtuma tuntuu perheenisän näkökulmasta.”
Timolta kysytään usein, tekeekö kokemusasiantuntijana toimiminen hyvää myös itselle ja omalle surun kanssa elämiselle. ”Uskon, että niin on, vaikka se ei olekaan ollut lähtökohta omalle työlleni kokemusasiantuntijana. Surun ja kuoleman kanssa seurustelu auttaa sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen, ja siten sen kanssa tulee paremmin toimeen”, Timo kertoo.
Puhuminen auttaa niin kuulijaa kuin puhujaakin ymmärtämään surua paremmin. ”Ihmiset eivät yleensä mielellään puhu kuolemasta. He haluavat katsoa eteenpäin ja ajatella, että tärkeintä on se, mitä tulevaisuus tuo”, Timo kuvaa. ”Elin Marin kanssa puolet elämästäni, ja minulle on selvää, että mennyt on yhtä tärkeää kuin tuleva. Surun ja menetyksen kanssa oleminen ei ole mikään projekti, josta pääsee yli vuodessa tai viidessä vuodessa tai missään ajassa. Menetys tulee osaksi minua, ja opin elämään sen kassa paremmin ja paremmin. Ei se estä elämän jatkamista ja uusien asioiden vastaanottamista.”
Kokemusasiantuntija antaa äänen monelle
Kokemusasiantuntijatoiminnan keskiössä on se, että autetaan ammattilaisia kohtaamaan surevia paremmin. ”Toisaalta uskon, että moni, joka on kokenut vastaavia asioita, saa puheenvuoroista kannustusta ja uskoa selviämiseen. Kokemusasiantuntija on ääni monille muille, joiden tarinat eivät koskaan tule kuulluksi. Siksi koen kokemusasiantuntijana toimimisen niin tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Haluan levittää tietoisuutta ja ymmärrystä surevia kohtaan. Muiden on tärkeää ymmärtää, mitä sureva oikeasti käy läpi kun oma läheinen kuolee, ja millaisia vaikutuksia näillä tapauksilla on lapsiin ja muihin läheisiin.”
Surevan kohtaaminen -hankkeen kokemusasiantuntijana toimiminen vaatii valmiuksia kertoa omasta menetyskokemuksesta sekä laajemmin surevan kohtaamisesta, surevien tukemisesta ja surujärjestöjen työstä. Omasta kokemuksesta kertominen on vaikeaa, jos menetys on vielä tuore eikä surun kanssa elämisestä ole vielä riittävää kokemusta. Siksi kokemusasiantuntijoiden omasta menetyksestä tulisi olla vähintään muutama vuosi aikaa. ”Kokemusasiantuntijan täytyy laittaa itseään peliin ja pystyä puhumaan avoimesti omista asioistaan. Jos siihen on valmis ja halukas, on kokemusasiantuntijana toimiminen palkitsevaa”, Timo kiteyttää.
Kaikilla on mahdollisuudet kohdata sureva hyvin
Timo tiivistää viestinsä ammattilaisille yhteen sanaan: myötäeläminen. ”On tärkeää kulkea sen hetken ajan surevan matkassa mukana. Ei yrittää korjata häntä eikä yrittää neuvoa, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Auttajan tulisi hyväksyä sureva tilanteineen ja tunnetiloineen sellaisena kuin hän on.” Rinnalla kulkeminen voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei aina ole. ”Ollaan ehkä totuttu siihen, että jos jollain on hätä, niin yritetään auttaa yrittämällä poistaa toiselta tuska ja paha mieli. Mutta se ei toimi tässä tilanteessa. Sureva tarvitsee oikeuden suruun ja tuskaan.”
Timo kertoo olevansa iloinen siitä, että ammattilaiset haluavat kuunnella surevaa ja tulla paremmiksi omassa työssään. ”On hienoa, että tällainen hanke on laitettu pystyyn”, Timo iloitsee. ”Meidän kohdallamme kohtaamiset ammattilaisten kanssa menivät hyvin. Se, että heillä on motivaatiota vielä parantaa asioita, on hieno asia.”
Timon mielestä kaikilla on hyvät edellytykset olla tukijana kuoleman keskellä ja surevan lähellä, vaikka se onkin usein vaikeaa. ”Kunpa kaikki muistaisivat, että siinä ei tarvita mitään erityisiä temppuja. Kun ojentaa käden ja on ihminen ihmiselle, sillä pääsee jo pitkälle.”
